Kello on noin 17 kun odottelen 7:ttä kyytiäni Pasilan asemalla. Minun vuoroni on kummallinen, lyhyt iltapäivävuoro, mutta tämä päivä on historiallinen. Sillä tämän vuoroni aikana valta USA:ssa vaihtuu ensimmäistä kertaa tummaihoiselle presidentille. Tämähän on todella historiallinen tapahtuma länsimaissa, vaikka tietenkään ihonvärillä ei pitäisi olla näissä asioissa mitään tekemistä . Sehän on aivan toissijainen ominaisuus, mutta käytännön tasolla edelleen hyvin merkittävä. Syy siihen , että Obama pääsi näin pitkälle , on tietenkin se, että torvelo Bush kumppaneineen toilaili niin äärimmäisen pahasti (vaikkei sitä toki edelleenkään myönnä). Obaman asema jatkossa on hyvin vaikea, sillä odotukset ovat valtavat ja Bushin sotkujen siivoaminen on todella haastava tehtävä. Olisihan se loistavaa, jos hän tässä tehtävässä onnistuisi, eikä se tietenkään mahdotonta ole, sillä Barrack on kuitenkin ilmeisesti varsin fiksu tyyppi USA:n pressaksi. Silti , edelleenkin olen sitä mieltä, että kenelläkään ihmisellä ei pitäisi olla moista valtaa. Ja muutenkin koko USA:n vaalijärjestelmä on aivan pielessä ja remontin tarpeessa.Mutta eivät vallassaolevat toki sitä tahdo muuttaa. Ja Obamankin on edettävä kieli keskellä suuta. Mutta minä odotan kyytiäni Georgen viettäessä jäähyväiskahvejaan. Minulla on mennyt tähän asti kohtalaisesti, mutta palatessani Vantaan Tammistosta hukkasin aikaa koukatessani Käpylään, joka silloin näytti houkuttelevan tyhjältä.Mutta ehtiessäni tolpalle, autonröttelöitä oli jo edelläni kuusi! Ja samantien Pasila ammotti tyhjyyttään, vaikka 5 minuuttia aiemmin oli siellä ollut useiakin kiesejä. Näin ne tilanteet vaihtelevat nopsasti. Hetken kuluttua päätän sitten siirtyä sittenkin Pasilaan. Aikaa tuli hukattua sen verran, että toivon , etten saisi seuraavaksi aivan minikyytiä. Edelleni oli toki jo ehtinyt viisi pirssiä... Mutta jono lyhenee nopeasti, nyt on jo vuoroni.Lämpötila on nollassa, tuuli on kohtalaisen kovaa, mutta ei sada mitään. Kyytiin tulee tummiin pukeutunut mies, kahden mustan matkalaukkunsa kanssa . Hän haluaa Tanotorventielle. Tie on tuttu ja paikallistan sen heti Kannelmäkeen .Sinnepä siis, reittikin on aivan selvä, emmekä lörpöttele joutavia. Luulinkin jo, että teemme matkan vaitonaisina, mutta vähän ennen perille saapumista hän ryhtyy kyselemään taustapeilissä näkyvästä kompassista. Siinähän näkyy pääilmansuunnat englanninkielisinä lyhenteinä, tietääpä ainakin, mihin ilmansuuntaan on menossa. Matka sujuu 12 minuutissa, ja hinnaksi tulee 17,40e. Tämähän oli varsin mukava keikka, ja saan uuden, hyvän keikan kannelmäen tolpalta alle minuutin odottelun jälkeen: Mies ja nainen merimiesravintola Salveen Hietalahdenrantaan. Bushin aikakauden viimeiset hetket sujuvat kohdaltani suotuisissa merkeissä, miehen siirtyessä historian romukoppaan.