Päivä lähti käyntiin naisfutarin lentokentälle viennillä. Pian puheemme menivätkin ensi kesän MM-kisoihin. Urheilu ei jaksa nykyään paljoa kiinnostaa,  mutta MM- ja EM-futis on aivan eri asia. Silloin kyllä katselen joka ottelun, jonka aikana olen vapaalla jalalla.  Tosin kesäkuussa olisi kyllä muutakin tekemistä..
 Hyvin käynnistynyt vuoro hiipuu siihen, kun erehdyin jäämään lentokentälle, joka istutti turhan kauan. Muutenkin päivä sujuu aika nihkeästi, odottelua ja lyhyehköjä kyytejä.Nokialla tuntui olevan jotakin aktiviteettia, pari kyytiä sinnekin.
  Mieliala on jotenkin väsynyt ja kyllästynyt, ehkä tämä kuranroiskeinen nollakeli siihen vaikuttaa, ilmakin tuntuu tunkkaiselta. Laseja saa pestä yhtämittaa. En kyllä kaipaa pakkasiakaan takaisin.
 
 Olen jo alistunut heikohkoon tulokseen, mutta viimeinen kyyti hieman paikkaa tilannetta. Saan naistenklinikalta kyydin Järvenpäähän sosiaalisairaalaan. Nuorehkolle naiselle ei juttelu juuri maistu., jotenkin kuvaava lopetus alakuloiselle päivälle. Vuoron arvosana kohoaa sen myötä 7-:een .

 Ajelen kotia kohti, jossa odottavatkin toiset kuviot.