Aina aika-ajoin iskee maailmantuska päälle, kun tarkkailen maapallosemme hallitusten ja yksilöiden puuhia:  Riistoa, hyväksikäyttöä, valtavia tuloeroja ja elintasokuiluja. Kerskakulutusta, itsetyytyväistä omahyväisyyttä, häikäilemätöntä väkivaltaa ja omien etujen puolesta taistelemista. Välinpitämättömyyttä, tyhmyyttä, pinnallisuutta, pahantahtoisuutta. Propagandaa, pelottelua, manipulointia, nälänhätää, orjuutta ja sortoa, tietämättömyyttä. Kyllä ihmiskunta on pahasti sairas, siitä ei pääse mihinkään. Ja kaikkein katalimmat ja kelmeimmät ovat aina innokkaimpina pyrkimässä muita vallitsemaan.
  Vaikka löytyyhän täältä paljon hyvääkin. Kaikkialla on myös hyvään pyrkiviä ihmisiä, ja auttamishalua jopa tuntemattomia kohtaan löytyy. Ihmisparalla on vain niin paljon ristiriitaisia ominaisuuksia, ne hyvät ovat joskus aika piilossa.
  Ei auta kuin katsella asioita eri näkökulmasta.
 Avaruudesta katseltuna kaikki ongelmamme tuntuvat hyvin pieniltä ja lyhytkestoisilta.
Biologisesti katsottuna, ei voi kuin ihmetellä miten hienosti toimivan ja monimutkaisen yhteiskunnan tämä laji on kehittänyt todella lyhyessä ajassa.
Historian näkökulmasta elämme kuitenkin paljon miellyttävämpää aikaa, kuin vaikkapa tuhatkin vuotta sitten.
 Kemiallis-fysikaalisesti ajatellen on käsittämätöntä, että tällainen , yksinkertaisista alkuaineista koostuva hiukkaskasautuma kykenee näinkin monimutkaiseen ajatteluun.
 Olemme hyvin nuori laji, ehkä on kohtuutonta vaatia meiltä vielä kovin paljoa. Dinosauruksetkin sentään hallitsivat maailmaa peräti sadan miljoonan vuoden ajan.
  Yritetään olla ihmisiksi ja jatketaan evoluutiota!