Keskustan rautatieasemalta tuli kyytiin nuori nainen kasseineen . Hän kysyi , tiedänkö missä on Ilmalan vaunuvarikko ? Hän oli unohtanut rinkkansa junaan , ja se oli löydetty vasta siellä varikolla . Ja hän tarvitsi sitä ehdottomasti , joten suuntasimme Ilmalaan päin . Lähestyämme  laajaa ja sekavaa varikkoaluetta , tyttö soitti henkilölle , jonka piti opastaa meidät oikeaan paikkaan . Matkalla tyttöä kohtaa melkoinen yskäkohtaus . Hän potee astmaa, ja senkin takia tarvitsee rinkkaa jossa on hänen astmapiippunsa . Onneksi kaivattu  laukku lopulta löytyy  .

  Tyttö pyytää ajamaan läheiselle Pasilan asemalle . Mutta jo hetken kuluttua hän päättääkin  matkata kyydissäni Kauniaisiin asti , koska matka  pohjanmaalta on häntä jo kovin väsyttänyt . Keskustelemme astmaan liittyvistä jutuista , kunnes takapenkiltä kuuluu outoa vinkunaa . Silloin tiedostan , ettemme olekaan ainoat nisäkkäät tässä autossa .  Tytön rottapojathan ne siellä kinastelivat . Olivatkin olleet kantokassissaan tosi hiljaa ja nätisti , vaikka pitkä matka jo oli takana .

   Rotista meillä riittääkin jutunjuurta perille asti . Hän on lajiin kovin ihastunut , kotona niitä on lisää , ja hän on kasvattanut niitä myyntiinkin . Tämä älykäs , utelias , kaikkiruokainen ja sopeutuva jyrsijä on mukava lemmikki, joka kaipaa paljon läheisyyttä ja virikkeitä . Villi versiohan on on ollut sangen hermillinen ja sitkeä seuralainen ihmiskunnalle . Ja kaukainen sukulainenhan rotta meille varmaankin on , dinosaurusten aikaan ensimmäiset nisäkkäät olivat rottamaisia otuksia . Vasta dinojen katoaminen antoi meille nisäkkäille elintilaa .
  Kyydittäväni kysyy lopuksi, haluasinko katsoa hänen lemmikkejään . No mikä ettei . Hän nappasi ne ulkona syliinsä , eikä niillä ollut aikomustakaan karata .  Yllättävän kookkaita ne kyllä olivat, häntäkin paksu kuin mikä .  Päivän mukavin kyyti poiki vielä jatkonkin. Poika ja tyttö tulivat kysymään olenko vapaa ? Eivät olleet  päässeet taksikeskukseen , ja olivat matkalla Viherkumpuun . Sinnepä siis seuraavaksi !