Parin vapaapäivän jälkeen siirryin taas yöajoon. Talvilomaviikot päällä, joten oli vaikea arvioida miten ajoja riittäisi.
  Vuoro sai unelma-alun neljällä sähäkällä avauskyydillä. Senjälkeen tahti rauhoitui , mutta ajettavaa riitti hyvin puoli viiteen asti. Muhkea kassa koostui lähes pelkästään käteisestä, mikä kertoo yksityisajojen määrästä. Illan asiakaskunta oli miellyttävä ja kiinnostava cocktail.

  Megahertzistä sain kyytiini sokean nuoren tytön. Häntä kotiinsa  kyydittäessäni mietin, millaista onkaan elää sokeana tässä niin kovasti näköaistiin perustuvassa maailmassa. Jokainen voi sitä kokeilla vaikka kotonaan laittamalla siteen silmilleen, ja koettamalla tulla toimeen muilla aisteilla.
  Vein elokuvateatteriin toisen nuoren tytön pyörätuolinsa kanssa. Hän kärsi synnynnäisestä epämuodostumasta, oli pienikokoinen ja jalkansa ja kätensä surkastuneet. Toivottavasti oli hyvä leffa, ja toivottavasti kaikki vammaiset saisivat mahdollisimman hyvää ja ihmisarvoista kohtelua.
  Runsaimmat tipit tarjoili seuraa kaipaileva n. vanhemmanpuoleinen maalaismies, jonka lompakko pursuili viisikymppisiä, ja joita vielä haki automaatilta lisää. Maksoi kolmenkympin kyydin yhdellä sellaisella, heppu oli hyväntuulinen ja elämänsä vedossa.
  Pisin keikka vie minut keskustasta Sipoon korpiin,  jonnekin Gesterbyn kulmille. On aina  välillä hauska päästä metsien keskelle.
  Eräs humaltunut , aikanaan viisi vuotta taksia ajanut ex-kuski kertoili ikävistä kokemuksistaan ennen lopettamistaan. Mietiskelin , miten eri tavalla ihmiset asioita kokevat. Olen ajanut itse reilusti enemmän, mutta kokemukseni on kyllä aivan erilainen , pidän tästä hommasta, mitä monen on varmaan vaikea uskoa.
   Viimeisenä keikkana saattelen iloisen, turkkilais-suomalaisen seurueen Malminkartanoon. Matka kuluu hauskasti ja nopeasti rupatellen ja vitsaillen. Kaikenkaikkiaan oli kiva työrupema, kevättäkin alkaa jo olla ilmassa.