Parin vapaapäivän jälkeen siirryin taas yöajoon. Talvilomaviikot päällä, joten oli vaikea arvioida miten ajoja riittäisi.
Vuoro sai unelma-alun neljällä sähäkällä avauskyydillä.
Senjälkeen tahti rauhoitui , mutta ajettavaa riitti hyvin puoli viiteen
asti. Muhkea kassa koostui lähes pelkästään käteisestä, mikä kertoo
yksityisajojen määrästä. Illan asiakaskunta oli miellyttävä ja
kiinnostava cocktail.
Megahertzistä sain kyytiini
sokean nuoren tytön. Häntä kotiinsa kyydittäessäni mietin,
millaista onkaan elää sokeana tässä niin kovasti näköaistiin
perustuvassa maailmassa. Jokainen voi sitä kokeilla vaikka kotonaan
laittamalla siteen silmilleen, ja koettamalla tulla toimeen muilla
aisteilla.
Vein elokuvateatteriin toisen nuoren tytön
pyörätuolinsa kanssa. Hän kärsi synnynnäisestä epämuodostumasta, oli
pienikokoinen ja jalkansa ja kätensä surkastuneet. Toivottavasti oli
hyvä leffa, ja toivottavasti kaikki vammaiset saisivat mahdollisimman
hyvää ja ihmisarvoista kohtelua.
Runsaimmat tipit tarjoili
seuraa kaipaileva n. vanhemmanpuoleinen maalaismies, jonka lompakko
pursuili viisikymppisiä, ja joita vielä haki automaatilta lisää. Maksoi
kolmenkympin kyydin yhdellä sellaisella, heppu oli hyväntuulinen ja
elämänsä vedossa.
Pisin keikka vie minut keskustasta Sipoon
korpiin, jonnekin Gesterbyn kulmille. On aina välillä
hauska päästä metsien keskelle.
Eräs humaltunut , aikanaan
viisi vuotta taksia ajanut ex-kuski kertoili ikävistä kokemuksistaan
ennen lopettamistaan. Mietiskelin , miten eri tavalla ihmiset asioita
kokevat. Olen ajanut itse reilusti enemmän, mutta kokemukseni on kyllä
aivan erilainen , pidän tästä hommasta, mitä monen on varmaan vaikea
uskoa.
Viimeisenä keikkana saattelen iloisen,
turkkilais-suomalaisen seurueen Malminkartanoon. Matka kuluu hauskasti
ja nopeasti rupatellen ja vitsaillen. Kaikenkaikkiaan oli kiva
työrupema, kevättäkin alkaa jo olla ilmassa.
perjantai, 24. helmikuu 2006
Kommentit