Olikin taas hiljaisempaa vapun jälkeen, muttei sentään
kuolluttakaan. Vapunjälkeisen väsymyksen symbolina voisi olla
mies, jolta sain tilauksen ravintolaan Lauttasaaressa, asemalla jo
tarpeeksi norkoiltuani. Kun ei ketään kuulunut kyytiin, päätin
poikkeuksellisesti käydä kurkistamassa sisältä. Baarimikko sieltä
huikkasikin, että tuossa se asiakkaasi nukkuu. Kopsautin hänet
hereille ja lähdimme Mankkaata kohti. Tuuminkin jo, että ihan hyvä
keikka, kun mies alkoi yhtäkkiä kaipailla salkkuaan. Käännyimme ja
palasimme baariin takaisin. Ei löytänyt heppu salkkuaan, mutta
maksoi minut pois, ja sanoi jatkavansa laukkunsa etsiskelyä, jonka
arveli olevan joko jossakin kapakassa tai läheisessä työpaikassaan.
Onnea etsintään !
Lätkäerotuomari oli saanut kumilaatan suojaamattomaan kohtaan
pohkeessaan, ja kolaus oli aiheuttanut harmeja jotka oli pitänyt
leikata. Operaation jlkeen sain tehtäväkseni kuljettaa mukavan miehen
Kirkkonummelle. Toisen harmi on toisen hyöty.
Vanhemman vantaalaismiehen silmästä oli yhtäkkiä
lähes kokonaan häipynyt näkö. Tohtori oli löytänyt verkkokalvosta
pari reikää, ja korjannut kohdat laserilla. Näin se nykyään käy. Toisin
oli silloin, kun kaihi mun mummoltani näön vei.
Verkkaisen yön mittaan tipahtelee kuitenkin pikku keikkoja
tasaisesti, mutta lueskelemaankin ehtii. Viimeisen keikan vien
tällä kertaa Viherlaaksoon, rahat ovat vähän tiukassa, mutta mies hakee
täydennystä kolikkopurkista sisältä. Mustarastas laulelee jo kovasti,
ja siilikin on aamulenkillä. Kotipihalla näen vielä pirteän
punarinnankin, pitkästä aikaa.
keskiviikko, 3. toukokuu 2006
Kommentit