Olikin taas hiljaisempaa vapun jälkeen, muttei sentään kuolluttakaan. Vapunjälkeisen väsymyksen symbolina voisi  olla mies, jolta sain tilauksen ravintolaan Lauttasaaressa, asemalla jo tarpeeksi norkoiltuani. Kun ei ketään kuulunut  kyytiin, päätin poikkeuksellisesti käydä kurkistamassa sisältä. Baarimikko sieltä huikkasikin, että tuossa se asiakkaasi nukkuu.  Kopsautin hänet hereille ja lähdimme Mankkaata kohti. Tuuminkin jo, että ihan hyvä keikka, kun mies alkoi yhtäkkiä kaipailla salkkuaan. Käännyimme ja palasimme baariin takaisin.  Ei löytänyt heppu salkkuaan, mutta maksoi minut pois, ja sanoi jatkavansa laukkunsa etsiskelyä, jonka arveli olevan joko jossakin kapakassa tai läheisessä työpaikassaan. Onnea etsintään !

  Lätkäerotuomari oli saanut kumilaatan suojaamattomaan kohtaan pohkeessaan, ja kolaus oli aiheuttanut harmeja jotka oli pitänyt leikata. Operaation jlkeen sain tehtäväkseni kuljettaa mukavan miehen Kirkkonummelle. Toisen harmi on toisen hyöty.
  Vanhemman vantaalaismiehen silmästä oli yhtäkkiä  lähes  kokonaan häipynyt näkö. Tohtori oli löytänyt verkkokalvosta pari reikää, ja korjannut kohdat laserilla. Näin se nykyään käy. Toisin oli silloin, kun kaihi mun mummoltani näön vei.

  Verkkaisen yön mittaan tipahtelee kuitenkin pikku keikkoja tasaisesti, mutta lueskelemaankin ehtii. Viimeisen keikan  vien tällä kertaa Viherlaaksoon, rahat ovat vähän tiukassa, mutta mies hakee täydennystä kolikkopurkista sisältä. Mustarastas laulelee jo kovasti, ja siilikin on aamulenkillä. Kotipihalla näen vielä  pirteän punarinnankin, pitkästä aikaa.