Kävin eilisiltana hakemassa äitini lentokentältä meille yöpymään. Etelänmatka oli ollut ihan onnistunut, vaikkeivat ilmat mitään kovin kummoisia  olleetkaan. Tänään puolenpäivän aikaan vein hänet sitten junalle kohti Itä- suomea. Äitini on kiltti ihminen. Enpä ole tainnut oikein koskaan edes riidellä hänen kanssaan, ei ole tainnut juuri olla koskaan vihainenkaan ( paitsi kerran kun livahdin pikkuveljen vahtimisvuorosta ongelle ).
Hän on aina ollut ujo, syrjäänvetäytyvä , sovinnainen,pidättyvä, ei mikään kovin syvällinen eikä analyyttinen.  Vanhempieni ristiriitatilanteissa olin aina äidin puolella, meillä oli jonkinlainen molemminpuolinen solidaarisuus .Tosin hän tuskin koskaan on minua kovin hyvin ymmärtänyt, mutta kukapa olisi? Isäni olikin sitten paljon monimutkaisempi tapaus, lähes vastakohta äidille.

 Päätin mennä saaton jälkeen uimahalliin, ja uida ja saunoa pitkästä aikaa oikein kunnolla. Huomasin unohtaneeni saippuan, ja kysyin kassatytöltä ,onko hallissa sitä? Ei ole, kun kaikessa säästetään, mutta hän haki minulle ystävällisesti jonkun unohtaman Linna-shampoopullon. Sillä pesin koko kehoni todella hellästi, ilman kyyneleitä.
  Innostuin uimaan kaikkiaan peräti 1500 metriä, kahdessa erässä. Kun uin hidasta sammakkoa,  niin kohta liikun kuin itsestäni, ja ajatukseni alkavat virrata laidasta laitaan. Mietin äitiä, historiaa, presidentinvaalia,varsieväkalaa,veden olemusta, brimiä, aakkosia..... Aina tehdessäni jotain yksinkertaista hommaa, esim polttopuita tai perunankuorintaa , sama juttu .
  Koska en pidä missään vaiheessa kiirettä, tähän meditatiiviseen  reissuun uppoaa aikaa. Tuhtine löylyineen varsinainen köyhän miehen etelänmatka. Ajelen kovassa lumituiskussa kotiapäin kovin raukeana. Haen vielä kaupasta sixpackin ja ilta-sanomat, siinä on tänään ristikko-liite(vaimolle)