Ensimmäinen asiakas, vähemmistökansallisuuteen kuuluva nainen
ryntää pitkässä hameessaan autoon , ja haluaa noin kilometrin päähän,
ystävänsä luo. Hän rupeaa kertoilemaan sekavasta elämäntilanteestaan
siihen tapaan, ettei perillä meinaa pysyä. Hän lainaa puhelintani,
jotta voi pyytää ystäväänsä lunastamaan hänet. Sitten häntä alkaa
hieman pelottamaan, hänen ystävänsä on ollut muukalaislegioonassa
vuosia, ja aika arvaamaton. Hän sanoo nimensä, ja pyytää muistamaan
paikan, jos jotakin sattuisi... ! Ja kohta saapuukin karskinoloinen
tatuoitu mies yläruumis paljaana kadulle maksamaan kyydin. Jos olisin
nainen, välttelisin kyllä tämän tapaisia tyyppejä.
Alku vaikuttaa hitaalta, mutta sitten vilkastuu ja keikkaa
pukkaa tasaisesti aamukuuteen. Vien Dipoliin, jossa on suuret
juhlat, nuoren naisen, joka on juuri palannut Marokosta
perhelomalta. Vaihtelemme vaikutelmia maasta. Tein pikavisiitin
Tangeriin kauan sitten vaellusvuosinani. Missään muualla en ole
tuntenut oloani yhtä turvattomaksi ja kiusalliseksi.
Huijarit, huumekauppiaat, kaupustelijat ja hiplailijat eivät antaneet
nuorelle pojalle hetkenkään rauhaa . Pakko oli palata heti seuraavalla
aamulaivalla takaisin rauhalliseen Epsanjaan. Oi niitä aikoja. Silti
aloitan aina sieltä Afrikan tähden .
Kiirettä pitää aina
aamuun asti, eikä edes ihmeemmin väsytä. Viimeisenä saan kyytiini
pirteän ja hyväntuulisen Krissen, joka on menossa lentokentälle.
Siihen onkin mukavaa lopettaa tämä yö.
perjantai, 7. huhtikuu 2006
Kommentit