Ensimmäinen asiakas, vähemmistökansallisuuteen kuuluva nainen ryntää pitkässä hameessaan autoon , ja haluaa noin kilometrin päähän, ystävänsä luo. Hän rupeaa kertoilemaan sekavasta elämäntilanteestaan siihen tapaan, ettei perillä meinaa pysyä. Hän lainaa puhelintani, jotta voi pyytää ystäväänsä lunastamaan hänet. Sitten häntä  alkaa hieman pelottamaan, hänen ystävänsä on ollut muukalaislegioonassa vuosia, ja aika arvaamaton. Hän sanoo nimensä, ja pyytää muistamaan paikan, jos jotakin sattuisi... ! Ja kohta saapuukin karskinoloinen tatuoitu mies yläruumis paljaana kadulle maksamaan kyydin. Jos olisin nainen, välttelisin kyllä tämän tapaisia tyyppejä.
  Alku vaikuttaa hitaalta, mutta sitten vilkastuu ja keikkaa pukkaa tasaisesti aamukuuteen. Vien Dipoliin, jossa on suuret juhlat,  nuoren naisen, joka on juuri palannut Marokosta  perhelomalta. Vaihtelemme vaikutelmia maasta. Tein pikavisiitin Tangeriin kauan sitten vaellusvuosinani. Missään muualla en ole tuntenut oloani  yhtä turvattomaksi  ja kiusalliseksi. Huijarit, huumekauppiaat, kaupustelijat ja hiplailijat eivät antaneet nuorelle pojalle hetkenkään rauhaa . Pakko oli palata heti seuraavalla aamulaivalla takaisin rauhalliseen Epsanjaan. Oi niitä aikoja. Silti aloitan aina sieltä Afrikan tähden .
  Kiirettä pitää aina aamuun asti, eikä edes ihmeemmin väsytä. Viimeisenä  saan kyytiini pirteän ja hyväntuulisen Krissen, joka on menossa lentokentälle.  Siihen onkin mukavaa lopettaa tämä yö.