Olemassaolon peruskysymykset ovat askarruttaneet minua aivan nuoresta pitäen . Kuten esimerkiksi kuolemanjälkeinen elämä .  Ja lopulta olen päätynyt siihen , että "uskon" jälleensyntymiseen . Uskomisella tarkoitan todennäköisenä pitämistä , aivan kuten uskon mustien aukkoihin olemassaoloon  , vaikken niitä olekaan nähnyt .


  Kaikenkaikkiaanhan tässä asiassa on mielestäni olemassa vain kolme perusvaihtoehtoa :

  A : Ihminen elää vain kerran , kuoleman jälkeen olemassaolo päättyy kokonaan
  B : Ihminen elää vain kerran fyysisesti , sen jälkeen jatkaa olemassaoloaan taivaassa, helvetissä tai vastaavassa henkimaailman paikassa
  C : Ihmisen sielu jatkaa olemassaoloaan kuoleman jälkeen , ja voi tietyn ajan jälkeen jälleensyntyä ihmiseksi

  Näistä perusvaihtoehdoista on lukemattomia eri teorioita , versioita ja tulkintoja . Tieteellisesti ei mitään näistä voida vahvistaa eikä toisaalta kumotakaan yksiselitteisesti , ainakaan vielä . Jokaisella on kannattajia , mutta aika moni  ei kummemmin ajattele tai halua ajatella koko asiaa . Tai heikkokin vallitseva selitys riittää .  Jokatapauksessa jokin näistä vaihtoehdoista on totta , eikö vain ? Sanonpa omat kantani näihin vaihtoehtoihin .

   A :  Toisaalta hyvin looginen , materialistinen ja yleensä ateistinen vaihtoehto .  On vain aivan liian uskomaton , jotta voisin sitä vakavasti ottaa . Elottoman fyysisen maailman syntymisen itsestään vielä voisi jotenkin ymmärtää, mutta biologinen elämä on jo aivan käsittämätöntä . Puhumattakaan ihmisen tietoisuudesta . En millään voi uskoa , että minunkin tajuntani olisi vain atomien ja hiukkasten liikettä , ilman ohjaavaa "sielua" . Ja mahdollisuus , että olisikin olemassa Jumala, joka luo ihmisen tajuntoineen vain kertakäyttöelämään , tuntuisi lähes yhtä oudolta . Vakaumuksena ateismi tai materialismi on varsin  hankala , vaikkakin monet hyvinkin ettiset, ajattelevat  ihmiset sitä tuntuvat kannattavan .

  B : Tämä on ainakin länsi- ja muslimimaissa vallitseva virallinen käsitys . Esimerkiksi kristillinen  taivaskäsitys on kyllä erittäin hataralla pohjalla . Raamatussa ei koko asiasta puhuta paljoakaan , harvatkin kohdat ovat epäselviä  , ikäänkuin koko juttu olisi sivuseikka, josta ei tarvitse tai pidäkään tietää sen enempää . Harvat vastaukset herättävät enemmän kysymyksiä . Mitä taivaassa oikein puuhaillaan koko iankaikkisuus ? Ketkä sinne oikein pääsevät ja millä edellytyksillä ? Miksi ihmeessä on luotu tällainen fyysinen maailmankaikkeus ?  Lapsellinen taivasusko on kuitenkin  varsin harmiton , mutta  helvetti-oppi on kaukana siitä .  Se että olisi olemassa  iankaikkinen helvetti tai kadotus , jonne pahat , katumattomat tai tietämättömät ihmiset joutuisivat , on aivan käsittämätön ja hirveä . Kuinka paljon pelkoa ja ahdistusta näillä opeilla on saatukaan aikaan historian aikana . Samalla ne ovat luoneet kuvan kostonhimoisesta ja äkkipikaisesta jumalasta , jota kyllä monet pahimmat kristityt ja inkvisiittorit  ovatkin paljon muistuttaneet . Uskonnollisesti pelotellut ihmiset ovat olleet vallanpitäjien kannalta olleet helpompia hallittavia . Yhdistelmä A-B ( jota esim. jehovantodistajat harrastavat ) , jossa osa pääsee taivaaseen, ja muiden olemassaolo päättyy , on sentään paljon ymmärrettävämpi . Vaikea maailmankatsomus tämä B:kin .

  C : Tämä vaihtoehto tarjoaa selkeitä ja järkeenkäypiä selityksiä . Oma käsitykseni asiasta on suurinpiirtein  tällainen (tällä hetkellä ) :
  -sielu koostuu ohuemmasta aineestä kuin ruumis, ja jatkaa elämäänsä erottuaan ruumiista toisella tasolla.
  -sielu suunnittelee seuraavan elämänsä pääpiirteet ja puitteet, ja ominaisuudet ennen uutta syntymistään ihmiseksi .
  -on tarpeen kokea fyysisessä muodossa ihmiselämää eri puolilta, eri aikoina ja monenlaissa rooleissa , niin vaikeissa kuin helpoissakin.
  -sielut ovat hyvin erilaisilla kehitystasoilla , se selittää huikeat erot eri ihmisten välillä .
  -elämä on lähes pelkkää valintojen tekoa , ja niillä kaikilla päätöksillä on omat , pienet tai suuremmat seuraukset .
  -mikään , täysin epäonnistuneeltakaan näyttänyt elämä ei mene hukkaan , vaan se opettaa aina jotakin .
  -monet taipumuksemme , traumamme tai nykyiset olosuhteemme johtuvat edellisten elämiemme tapahtumista
  -ei ole tarpeellista uskoa mihinkään mitä ei koe oikeaksi , itseasiassa kaikkea olisi hyvä kyseenalaistaa
 
  Tähän tapaan minä tuumailen . En rupea nyt  sen kummemmin perustelemaan näkemyksiäni , eikä minulla ole tarvetta käännyttää ketään mihinkään . Itselleni on tämän katsomuksen löytyminen ollut helpottavaa , ja antaa aivan erilaisen näkökulman elämään . Enkä näe kuolemaakaan mitenkään pelottavana , vaan luonnollisena . Kukapa jaksaisi tätä yhtä ja  samaa elämää loputtomiin . Toisaalta ei sitä kannata kiirehtiäkään , vaan katsella rauhassa , mitä elämällä on vielä tarjottavanaan . Positiivinen perussuhtautuminen saa muuten vaikeatkin asiat tuntumaan mielekkäämmiltä . Mutta eläköön jokainen elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla .