Olemassaolon peruskysymykset ovat askarruttaneet minua aivan
nuoresta pitäen . Kuten esimerkiksi kuolemanjälkeinen elämä . Ja
lopulta olen päätynyt siihen , että "uskon" jälleensyntymiseen .
Uskomisella tarkoitan todennäköisenä pitämistä , aivan kuten uskon
mustien aukkoihin olemassaoloon , vaikken niitä olekaan nähnyt .
Kaikenkaikkiaanhan tässä asiassa on mielestäni olemassa vain kolme perusvaihtoehtoa :
A : Ihminen elää vain kerran , kuoleman jälkeen olemassaolo päättyy kokonaan
B : Ihminen elää vain kerran fyysisesti , sen jälkeen jatkaa
olemassaoloaan taivaassa, helvetissä tai vastaavassa henkimaailman
paikassa
C : Ihmisen sielu jatkaa olemassaoloaan kuoleman jälkeen , ja voi tietyn ajan jälkeen jälleensyntyä ihmiseksi
Näistä perusvaihtoehdoista on lukemattomia eri teorioita ,
versioita ja tulkintoja . Tieteellisesti ei mitään näistä voida
vahvistaa eikä toisaalta kumotakaan yksiselitteisesti , ainakaan vielä
. Jokaisella on kannattajia , mutta aika moni ei kummemmin
ajattele tai halua ajatella koko asiaa . Tai heikkokin vallitseva
selitys riittää . Jokatapauksessa jokin näistä vaihtoehdoista on
totta , eikö vain ? Sanonpa omat kantani näihin vaihtoehtoihin .
A : Toisaalta hyvin looginen , materialistinen ja
yleensä ateistinen vaihtoehto . On vain aivan liian uskomaton ,
jotta voisin sitä vakavasti ottaa . Elottoman fyysisen maailman
syntymisen itsestään vielä voisi jotenkin ymmärtää, mutta biologinen
elämä on jo aivan käsittämätöntä . Puhumattakaan ihmisen tietoisuudesta
. En millään voi uskoa , että minunkin tajuntani olisi vain atomien ja
hiukkasten liikettä , ilman ohjaavaa "sielua" . Ja mahdollisuus , että
olisikin olemassa Jumala, joka luo ihmisen tajuntoineen vain
kertakäyttöelämään , tuntuisi lähes yhtä oudolta . Vakaumuksena ateismi
tai materialismi on varsin hankala , vaikkakin monet hyvinkin
ettiset, ajattelevat ihmiset sitä tuntuvat kannattavan .
B : Tämä on ainakin länsi- ja muslimimaissa vallitseva
virallinen käsitys . Esimerkiksi kristillinen taivaskäsitys on
kyllä erittäin hataralla pohjalla . Raamatussa ei koko asiasta puhuta
paljoakaan , harvatkin kohdat ovat epäselviä , ikäänkuin koko
juttu olisi sivuseikka, josta ei tarvitse tai pidäkään tietää sen
enempää . Harvat vastaukset herättävät enemmän kysymyksiä . Mitä
taivaassa oikein puuhaillaan koko iankaikkisuus ? Ketkä sinne oikein
pääsevät ja millä edellytyksillä ? Miksi ihmeessä on luotu tällainen
fyysinen maailmankaikkeus ? Lapsellinen taivasusko on
kuitenkin varsin harmiton , mutta helvetti-oppi on kaukana
siitä . Se että olisi olemassa iankaikkinen helvetti tai
kadotus , jonne pahat , katumattomat tai tietämättömät ihmiset
joutuisivat , on aivan käsittämätön ja hirveä . Kuinka paljon pelkoa ja
ahdistusta näillä opeilla on saatukaan aikaan historian aikana .
Samalla ne ovat luoneet kuvan kostonhimoisesta ja äkkipikaisesta
jumalasta , jota kyllä monet pahimmat kristityt ja inkvisiittorit
ovatkin paljon muistuttaneet . Uskonnollisesti pelotellut ihmiset ovat
olleet vallanpitäjien kannalta olleet helpompia hallittavia .
Yhdistelmä A-B ( jota esim. jehovantodistajat harrastavat ) , jossa osa
pääsee taivaaseen, ja muiden olemassaolo päättyy , on sentään paljon
ymmärrettävämpi . Vaikea maailmankatsomus tämä B:kin .
C : Tämä vaihtoehto tarjoaa selkeitä ja järkeenkäypiä selityksiä . Oma
käsitykseni asiasta on suurinpiirtein tällainen (tällä hetkellä )
:
-sielu koostuu ohuemmasta aineestä kuin ruumis, ja jatkaa elämäänsä erottuaan ruumiista toisella tasolla.
-sielu suunnittelee seuraavan elämänsä pääpiirteet ja puitteet, ja ominaisuudet ennen uutta syntymistään ihmiseksi .
-on tarpeen kokea fyysisessä muodossa ihmiselämää eri puolilta,
eri aikoina ja monenlaissa rooleissa , niin vaikeissa kuin helpoissakin.
-sielut ovat hyvin erilaisilla kehitystasoilla , se selittää huikeat erot eri ihmisten välillä .
-elämä on lähes pelkkää valintojen tekoa , ja niillä kaikilla päätöksillä on omat , pienet tai suuremmat seuraukset .
-mikään , täysin epäonnistuneeltakaan näyttänyt elämä ei mene hukkaan , vaan se opettaa aina jotakin .
-monet taipumuksemme , traumamme tai nykyiset olosuhteemme johtuvat edellisten elämiemme tapahtumista
-ei ole tarpeellista uskoa mihinkään mitä ei koe oikeaksi , itseasiassa kaikkea olisi hyvä kyseenalaistaa
Tähän tapaan minä tuumailen . En rupea nyt sen kummemmin
perustelemaan näkemyksiäni , eikä minulla ole tarvetta käännyttää
ketään mihinkään . Itselleni on tämän katsomuksen löytyminen ollut
helpottavaa , ja antaa aivan erilaisen näkökulman elämään . Enkä näe
kuolemaakaan mitenkään pelottavana , vaan luonnollisena . Kukapa
jaksaisi tätä yhtä ja samaa elämää loputtomiin . Toisaalta ei
sitä kannata kiirehtiäkään , vaan katsella rauhassa , mitä elämällä on
vielä tarjottavanaan . Positiivinen perussuhtautuminen saa muuten
vaikeatkin asiat tuntumaan mielekkäämmiltä . Mutta eläköön jokainen
elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla .
keskiviikko, 3. tammikuu 2007
Kommentit