Nukuin hyvin pitkään kiireettömästi . Olo on jotenkin huolettoman hilpeä . Jouluallergikolle on aina todella mukavaa kun jouluaatosta päästy eroon, tosin tänä vuonna lähes ennätysmäisen minimaalisesti ja helposti . Herättyä ulkona paistaa aurinko , on kuiva pikkupakkanen (-5) ja ulkona näkyy sekä vihreätä ja että paikoin aavistus valkoista .  Upea sää !

  Päivän kiireettömän laiskottelun ja lueskelun jälkeen tulee tarve lähteä kunnon joulukävelylle ennen auringonlaskua . Pitkästä aikaa pitkät kalsarit jalkaan , jottei heti tule kylmä . Otan roskapussit mennessäni mukaan .  Suomessa on sentään huippuluokkaa oleva jätteenkierrätys . Nytkin mukanani on vain kompostijätteitä ja energiajätteitä . Myös paperille, lasille , metallille ja pahville on omat astiansa . Varsinaista sekajätettä meiltäkin tulee varsin vähän ja niin on hyvä : kaikki jätehän on oikein käsiteltynä hyödyllistä raaka-ainetta . Nyt kohtaan kuitenkin jätemökissä yllätyksen . Joku on jättänyt sinne lattialle laatikollisen tukevia, käyttämättömiä juomalaseja, jotka ovat vielä tehtaan laatikossa ! Noille kyllä löytyy käyttöä varmasti ! Vien ne varastoon ja jatkan yllättävän alun saanutta taaperrustani .

  Pakkanen tuntuu aluksi kirpeältä pitkästä aikaa .Pian kuitenkin alkaa tuntua mukavemmalta .  Paikallinen huoltoasema on yllättäen auki , ja poikkean siellä noutamassa muutaman kenorivin . Samalla saan pari uutta pikkuseteliä rekisteröitäväksi, minimaalisen vaurastumistoiveen lisäksi . Kävelytien varrella on metsikköä , jonne en ole koskaan puikahtanut . Kuiva, lumeton kuusikko kutsuu minua puoleensa ja päätän vastata sen kutsuun . Hetken kuluttua törmään isohkoon muurahaispesään . Siellä uumenissa sitä nukutaan huoletonta talviunta , vaikkei lumesta ole tietoakaan . Jatkan hiljaista hipsutteluani ja hetken päästä eteeni tulee todella huikea murkkupesä : ainakin 130 cm korkea ja pohjasäteeltään 2,5 metriä oleva rakennelma ! On siihen todellakin saatu kerätä neulanen jos toinenkin . Oikea muurahaismaailman Yhdysvallat. Mahtaa siinä olla kuhinaa lämpimänä kesäiltana . Isohko mänty, jonka viereen pesä on joskus perustettu , on jäänyt juurestaan pesän sisälle yhdyskunnan laajennettua. Pitääpä tulla vilkaisemaan populaatiota joskus uudestaan kesäaikaan .

  Pienellä kallioaukiolla nojaudun paksuun mäntyvanhukseen ja katselen taivaanrannan hienoja värejä . Punainen, keltainen ja violetti heijastuu hentoihin pilviin .Kapea kuunsirppi näkyy taivaalla . Hienon näköistä , ja honka tuntuu lämmittävän selkääni . Ei tunnu enää lainkaan kylmältä . Elämme kyllä kauniilla planeetalla .

  Paluumatkalla havaitsen pihlajarivistön , joka on täynnä pilaantuneita pihlajanmarjoja . Voi harmi , eivätkö tilhet tai rastaat ole niitä löytäneet . Syksyn lämpimät ja sateiset ilmat ovat pilanneet marjat ennen aikojaan .  Vuoden synkimmät vaiheet on nyt koettu, ja valon määrä lisääntyy pikkuhiljaa. Valoisampaa jatkoa myös kaikille lukijoille !