Vilkas arkiyö alkoi olla takanapäin. Sain tilauksen
lähiökuppilasta , ja kyytiin tuli mies ja nainen .Mies saattoi
kaverinsa vaimon kotiin, ja pyysi sitten viemään kotiinsa parin
km:n päähän . Hän kysyi kelloa, ja kun vastasin sen olevan 1.30 , hän
saikin inspiraation käydä parilla lonkerolla toisessa , viereisessä
kapakassa.Hän kysyi voisinko odotella, jos mittari käy koko ajan ja hän
antaa ennakkoa . Suostuin, ja hän tuputti sata euroa ennakoksi, vaikka
koetinkin selittää, että aivan turha antaa niin paljoa.
Seuraavaksi hän rupesi pyytämään käymään kahvilla , ettei
tarvitse autossa odotella. Pistin kohteliaasti hanttiin, koska en kyllä
välitä poiketa kapakoihin töissä ollessani (enkä juuri muutenkaan).Kun
hän nyt pyyteli niin hartaasti, niin laitoin kärrin parkkiin ja
seurasin sumpille, puntarin jäädessä raksuttamaan .
Eihän siellä mitään kahvia ollut ja tyydyin fantaan, vaikka
myyjä tarjoutuikin kahvinkeittoon . Tarkkailin siinä sitten
kiinnostuneena rahvaanoloisen lähipubin menoa . Vähän
toistakymmentä ihmistä jutteli ja joi tiiviissä ryhmässä, kaikki
tuntuivat olevan tuttuja keskenään . Puhetta ja mölinääkin riitti,
mutta tarjoilija paimensi seurakuntaansa ystävällisen jämäkästi ,
olohuonemeininkiä .Savu suitsusi ilmaan monesta savukkeesta . Vanhin
ukko keppinsä kanssa näytti vähintään 80-vuotiaalta. Asiakkaallani ei
tuntunut enää olevan kiirettä mihinkään, mutta puolen tunnin
jälkeen ilmoitin siirtyväni taksille odottelemaan . Sanoin
kuitenkin, että kyllä minä jaksan auton luona häntä venttailla .
Meinasin välillä kyllä käydä kyselemässä sisältä, mutta sitten hän
lopulta saapui , lähes tunnin "poikkeamisen " jälkeen .
Hän ehti jo torkahtaa parin minuutin matkan aikana . Perillä hän
antoi vielä kympin tippiä, ja kiitteli kädestä pitäen
kärsivällisyydestä . Tulihan sille pikkukyydille hintaa, toisilla on
näköjään varaa tällaiseenkin huviin.
perjantai, 19. toukokuu 2006
Kommentit