Vilkas arkiyö alkoi  olla  takanapäin. Sain tilauksen lähiökuppilasta , ja kyytiin tuli mies ja nainen .Mies saattoi kaverinsa vaimon kotiin, ja  pyysi sitten viemään kotiinsa parin km:n päähän . Hän kysyi kelloa, ja kun vastasin sen olevan 1.30 , hän saikin inspiraation käydä parilla lonkerolla toisessa , viereisessä kapakassa.Hän kysyi voisinko odotella, jos mittari käy koko ajan ja hän antaa ennakkoa . Suostuin, ja hän tuputti sata euroa ennakoksi, vaikka koetinkin selittää, että  aivan turha antaa niin paljoa.                      
 Seuraavaksi hän rupesi pyytämään käymään kahvilla , ettei tarvitse autossa odotella. Pistin kohteliaasti hanttiin, koska en kyllä välitä poiketa kapakoihin töissä ollessani (enkä juuri muutenkaan).Kun hän nyt pyyteli niin hartaasti, niin laitoin kärrin parkkiin ja seurasin sumpille, puntarin  jäädessä raksuttamaan .

  Eihän siellä mitään kahvia ollut ja tyydyin fantaan, vaikka myyjä  tarjoutuikin kahvinkeittoon . Tarkkailin siinä sitten  kiinnostuneena rahvaanoloisen  lähipubin menoa . Vähän toistakymmentä ihmistä jutteli ja joi tiiviissä ryhmässä, kaikki tuntuivat olevan tuttuja keskenään . Puhetta ja mölinääkin riitti, mutta tarjoilija paimensi seurakuntaansa  ystävällisen jämäkästi , olohuonemeininkiä .Savu suitsusi ilmaan monesta savukkeesta . Vanhin ukko keppinsä kanssa näytti vähintään 80-vuotiaalta. Asiakkaallani ei tuntunut enää olevan kiirettä mihinkään, mutta puolen tunnin jälkeen  ilmoitin siirtyväni taksille odottelemaan . Sanoin kuitenkin, että kyllä minä jaksan auton luona  häntä venttailla . Meinasin välillä kyllä käydä kyselemässä sisältä, mutta sitten hän lopulta  saapui , lähes tunnin  "poikkeamisen " jälkeen .

  Hän ehti jo torkahtaa parin minuutin matkan aikana . Perillä hän antoi vielä kympin tippiä, ja kiitteli kädestä pitäen kärsivällisyydestä . Tulihan sille pikkukyydille hintaa, toisilla on näköjään varaa tällaiseenkin huviin.