Sain tilauksen pikkutunneilla Munkkiniemeläisestä ravintolasta .
Kyytiini astuu asiallisen tuntuinen keski-ikäinen nainen , ja pyytää
minua ajamaan keskustaan . Tottahan toki lähden ajelemaan sinnepäin .
Ytimen lähestyessä rupean utelemaan tarkempaa määränpäätä hiljaiselta
kyydittävältäni , jolloin hänen antamistaan kummallisista ja
epämääräisistä vastauksista pystyn päättelemään, ettei hän ole
kovinkaan tiedostavassa mielentilassa, vaikkei aluksi mitenkään
humalaiselta vaikuttanutkaan . Pysähdyn sitten rautatieaseman viereen ,
ja koetan kysyä kelpaisiko tämä kohta , kun ei selkeämpääkään osoitetta
löydy .
Nainen yrittää sitten kehoituksestani maksaa , mutta taskuista
löytyy pelkkä tyhjä kukkaro ja avainnippu . Ei tiedä minne oikein on
menossa , ei ole rahaa ei muutenkaan tolkkua touhussa . Välillä nauraa
ja välillä itkeskelee elämänsä vaikeuksia . Tulen siihen tulokseen,
että hänet on saatava kotiinsa nukkumaan . Maksu sitten vaikka
myöhemmin , jos ei kotoakaan löydy mania . Kärsivällisen
urkkimistyöni tuloksena saan selville kotikadun, ja lopulta myös
numeron ( lähes oikean ) . Ja niin suuntaamme lähelle harhailumme
alkupistettä .
Pysäköin taksin annettuun
osoitteeseen , otan ladyn käsikynkkääni ja pyrimme taloon sisälle .
Avain ei kuitenkaan sovi lukkoon , mutta lopulta naisella välähtää,
että olemmekin naapuritalossa . Siirrymme hitaasti ja huterasti kohti
oikeata taloa ja ovea , joka onneksi sitten aukenee meille !
Menemme vanhanaikaiseen hissiin , ja lopulta oikeaan kerrokseen sitä
sisälle kotiin . Yksiö on pieni ja täyteen ahdettu, sänkynä on patja
lattialla . Ilokseni huomaan sitten pöydällä pankkikortin , jolla
sitten voin käydä maksamassa matkan . Otan avaimet , käyn auton
luona vinguttamassa korttia , ja tulen sitten takaisin kämpille .
Asiakkaani on jo höyhensaarilla , mutta koputtelen hänet hereille
saadakseni kuittauksen . Sen hän sutaisee vuoteestaan , ja nukahtaa
samantien uudestaan . Laitan pöydälle kortin, avaimet ja kuitin ,
ja lähden jatkamaan hommiani . Veikkaanpa ettei hän muista aamulla
yöllisistä hortoiluistaan juuri mitään .
torstai, 14. joulukuu 2006
Kommentit