Ajelen pikkutunneilla kirpeässä pakkasessa Metsäläntietä , kun
ennen Veturitien risteystä on iso ulkolainen rekka pysähtyneenä
hätävilkut päällä, ja kuski viittoilee minulle. Arvelen, että kysyy
tietä, ja menenkin katsomaan tilannetta.
Kuski on ilmeisesti romanialainen, ainakin lasti on tulossa
Timisoarasta, mikä on uutisista tuttu kaupunki Romanian kansannousun
ajoilta. Kuski ei puhu englantia, vain vähän italiaa ja saksaa, joten
yritän jutella heikon saksan ja englannin sekoituksella. Karttaahan ei
autossa tietenkään ole, mutta hänen antamastaan lapusta näen että hän
on pyrkimässä Liukumäentielle Helsingissä. Outo osoite, mutta
navigaattori näyttää että se on muutaman kilometrin päässä Oulunkylän
liepeillä.
Matka ei ole pitkä, mutta kun yritän selittää hänelle
tarvittavat käännökset datakartan avulla, kaveri ei pysy
millään perässä, ja pyytää minua raapustamaan kartan lapun
kääntöpuolelle. Sellaisen teenkin, yrittäen korostaa oikeasta rampista
kääntymistä. Yllättävän lähelle hän on päässytkin, jos suunnistaa tällä
menetelmällä. Hän selittää minulle : "batteri kaputt", ja
kun kurkistan huikean korkeen ohjaamoon, siellä palaa latausvalo, akku
on varmaankin tyhjä, eikä dieselmoottoria voi päästää sammumaan...
Pyyhkijät näyttävät heikkokuntoisilta, eikä näkyvyyskään ole pakkasessa
hääppöinen. Nukkumaan pitäisi päästä kohteen pihalle...
Vinkkaan vielä häntä tekemään U-käännöksen , toivottelen
onnea matkaan ja sitten lähdemme molemmat jatkamaan omia hommiamme. No,
eipä tuokaan ole mitään herkkua, ajaa epäkuntoista rekkaa liukkaassa
pakkasessa maailman pohjoisimmassa maassa, ilman karttaa ja
kielitaidottomana ! Olen kyllä onnekkaampi, kuskaan mukavassa ,uudessa
autossa eläviä ihmisiä.
torstai, 9. maaliskuu 2006
Kommentit