Ajelen pikkutunneilla kirpeässä pakkasessa Metsäläntietä , kun ennen Veturitien risteystä on iso ulkolainen rekka pysähtyneenä hätävilkut päällä, ja kuski viittoilee minulle. Arvelen, että kysyy tietä, ja menenkin katsomaan tilannetta.

  Kuski on ilmeisesti romanialainen, ainakin lasti on tulossa Timisoarasta, mikä on uutisista tuttu kaupunki Romanian kansannousun ajoilta. Kuski ei puhu englantia, vain vähän italiaa ja saksaa, joten yritän jutella heikon saksan ja englannin sekoituksella. Karttaahan ei autossa tietenkään ole, mutta hänen antamastaan lapusta näen että hän on pyrkimässä Liukumäentielle Helsingissä. Outo osoite, mutta navigaattori näyttää että se on muutaman kilometrin päässä Oulunkylän liepeillä.

  Matka ei ole pitkä, mutta kun yritän selittää hänelle tarvittavat käännökset  datakartan avulla, kaveri  ei pysy millään perässä,  ja pyytää minua raapustamaan kartan lapun kääntöpuolelle. Sellaisen teenkin, yrittäen korostaa oikeasta rampista kääntymistä. Yllättävän lähelle hän on päässytkin, jos suunnistaa tällä menetelmällä.  Hän selittää minulle : "batteri kaputt",  ja kun kurkistan huikean korkeen ohjaamoon, siellä palaa latausvalo, akku on varmaankin tyhjä, eikä dieselmoottoria voi päästää sammumaan... Pyyhkijät näyttävät heikkokuntoisilta, eikä näkyvyyskään ole pakkasessa hääppöinen. Nukkumaan pitäisi päästä kohteen pihalle...

 Vinkkaan vielä häntä tekemään U-käännöksen  , toivottelen onnea matkaan ja sitten lähdemme molemmat jatkamaan omia hommiamme. No, eipä tuokaan ole mitään herkkua, ajaa epäkuntoista rekkaa liukkaassa pakkasessa maailman pohjoisimmassa maassa, ilman karttaa ja kielitaidottomana ! Olen kyllä onnekkaampi, kuskaan mukavassa ,uudessa autossa  eläviä ihmisiä.