Menin hakemaan asiakasta naisten turvakodista. Hetken odoteltuani  pirssin luokse saapui työntekijä, nuorehko afrikkalaisnainen ja kaksi pientä lasta .  Virkailija selitti tilanteen  antaen samalla paperit minulle mukaan .  Äidin lasta pitää käyttää sairaalassa , koska kädessä on jotain vammaa . Nainen ei puhu lainkaan  suomea eikä englantia , ja on lisäksi luku- ja kirjoitustaidoton . Matkarahat on .  Minua pyydetään esittelemään tilanne sairaalan vastaanotossa , ja käynnin jälkeen nainen pitäisi toimittaa takaisin turvakotiin . Osoite on omalla lapullaan .

  Ajan heidät sairaalaan  uteliaiden lasten tutkiessa kaikkea , ja kolmen puhellessa omalla kielellään . Small talkia on nyt turha yrittää . Perillä huomaan , ettei rahan tajukaan ole aivan kohdallaan . Osoitan taksamittarin lukemaa 15,00  sormellani, jolloin äippä antaa minulle kaikki rahansa ,  40 euroa . Palautan liiat kera kuitin ja saattelen pesueen vastaanottoluukulle . Kerron  siellä kaiken tarvittavan , ja jätän heidät henkilökunnan hoitoon . Kyllä nainen taitaa olla Suomen kansalainen , sillä kela-kortit löytyvät. Ja kyllä yksi suomen sanakin löytyy. Kun moikkaan heille hyvästiksi, mamma hymyilee kauniisti ja lausuu : Kiitos !