Menin hakemaan asiakasta naisten turvakodista. Hetken
odoteltuani pirssin luokse saapui työntekijä, nuorehko
afrikkalaisnainen ja kaksi pientä lasta . Virkailija selitti
tilanteen antaen samalla paperit minulle mukaan . Äidin
lasta pitää käyttää sairaalassa , koska kädessä on jotain vammaa .
Nainen ei puhu lainkaan suomea eikä englantia , ja on lisäksi
luku- ja kirjoitustaidoton . Matkarahat on . Minua pyydetään
esittelemään tilanne sairaalan vastaanotossa , ja käynnin jälkeen
nainen pitäisi toimittaa takaisin turvakotiin . Osoite on omalla
lapullaan .
Ajan heidät sairaalaan uteliaiden lasten tutkiessa kaikkea
, ja kolmen puhellessa omalla kielellään . Small talkia on nyt turha
yrittää . Perillä huomaan , ettei rahan tajukaan ole aivan kohdallaan .
Osoitan taksamittarin lukemaa 15,00 sormellani, jolloin äippä
antaa minulle kaikki rahansa , 40 euroa . Palautan liiat kera
kuitin ja saattelen pesueen vastaanottoluukulle . Kerron siellä
kaiken tarvittavan , ja jätän heidät henkilökunnan hoitoon . Kyllä
nainen taitaa olla Suomen kansalainen , sillä kela-kortit löytyvät. Ja
kyllä yksi suomen sanakin löytyy. Kun moikkaan heille hyvästiksi, mamma
hymyilee kauniisti ja lausuu : Kiitos !
maanantai, 11. syyskuu 2006
Kommentit