Tänään oli kuulemma  auringonpimennys Brasilian ja Mongolian välillä, Suomessakin osittaisena.  Keskustähdestämme ei kyllä näkynyt vilaustakaan, mutta taivas työnsi meille lunta, räntää ja vettä. Eipä paljon ikävämpiä ilmoja voi ollakaan, ainoa pelastus olivat aurinkoiset ihmiset, joiden kanssa oli mukavaa matkustella ja keskustella niistä näistä.

  Mutta Punavuoresta aamukahdeksalta nappaamani käsipysty ei ollut kovin aurinkoinen. Hän oli ollut huonoilla teillä koko yön , ja nyt katuvaisena, epätietoisena ja ahdingossa mietti mitä tehdä, mennä kotiin vai mitä ? Vaimo oli lähetellyt vihaisia tekstiviestejä ja soitonyrityksiä, joihin mies ei ollut uskaltanut vastata.  Sitten hän päätti ruveta rakentelemaan alibia itselleen saunaillasta kavereiden kanssa. Hän tavoitti  kännykällä muutaman kaverin, jotka olisivat tarvittaessa mukana  juonessa todistajina... 

  Päivästä tuli ihan kohtuullinen hitaahkosta aamusta ja kurjasta kelistä huolimatta. Keskeiset kohteet olivat tänään Marian sairaala ( 4 kertaa) ja lentokenttä (3 kertaa). Jutunaiheina oli mm reumanhoito, tupakanpoltto, 50-60 luvun autokorjaamokokemukset ja  lintuinfluenssa/pandemiat. Vienosti toivoisin jo vähän keväisempiä ilmoja meille kaikille pohjoisen asukeille.