Tietyt periaatteet tuntuvat toistuvan läpi koko
maailmankaikkeuden. Yksi niistä on tuo jatkuva pyöriminen.
Kaikki kappaleet pyörivät jatkuvasti erilaisten ratojen ympäri,
tai koostuvat tällaisista minimaalisista osasista. Liike ei pysähdy
koskaan, hetkeksikään. Vaikka ihmisestä usein tuntuukin pysähtyneeltä.
Toinen tärkeä periaate on mielestäni jatkuva kehittyminen
alkeellisemmista muodoista kohti monimutkaisempia ja paremmin sopivia
muotoja, evoluutio. Sehän on alunperin biologian termi, jota tosin on
laajennettu myös kulttuurin ilmiöihin. Mutta yhtä hyvin tämä periaate
sopii aivan kaikille tasoille , alkaen alkuaineista aina galaktiseen
avaruuteen.
Ensimmäinen evoluutiovaihe alkuräjähdyksen
jälkeen olikin kemiallista. Yksinkertaisimmista syntyneistä
alkuaineista (vety, helium) kasautui ajan kuluessa tähtiä, joiden
ytimet tuottivat uusia, paljon monimutkaisempia aineita, jotka
jättiläistähdet sitten sinkauttivat taivaantuuliin jatkamaan
mielikuvituksellisia prosesseja. Kun tätä leikkiä ja myllerrystä
oli kestänyt noin 9 miljardia vuotta , tiivistyi lopulta myös tämä
pieni planeettamme, maailmankaikkeutemme napa, tellus, joka oli
saanut esiauringoltaan perinnöksi mielenkiintoisen koostumuksen .
Monenlaista vaihetta meteoripommituksista merien syntyyn
oli edessä, ennenkuin pallo oli valmis seuraavaan mystisen askeleeseen,
elämän syntyyn. Minkälainen lie ollut tämä ensimmäinen mikrobi mikä sai
silloin alkunsa, mutta hyvin monismutkaisia jälkeläisiä se on tuottanut
näiden vajaan neljän miljardin vuoden aikana. Alkuhan oli tosin hyvin
verkkainen, elämä pysyi yksisoluisella tasolla noin tuhat miljoonaa
vuotta! Joku nopea vilkaisija olisi voinut pitää planeettaamme täysin
kuolleena.
Mutta kun biologinen evoluutio pääsi oikein
kunnolla vauhtiin , alkoi ennennäkemätön, asteittain kiihtyvä kehitys.
Syntyi kaloja, hyönteisiä, kasveja, puita, sammakoita, ...
Kehittyneemmät ja paremmin sopeutuneet muodot ottivat vallan, ja
syrjäyttivät monia välimuotoja, joilla oli kuitenkin tärkeä osuutensa
prosessissa. Massiivisin vaihe oli hirmuliskojen kausi, jota kesti
peräti sata miljoonaa vuotta. Kaikki oli silloin tavattoman suurta,
jopa hyönteisetkin. Muuttuvissa oloissa nämäkin lajit kävivät ajan
mittaan elinkelvottomiksi, mutta osa niistä muovautui
kilpailukykyisempään muotoon. Mutta muistona tältä kuumalta kaudelta
voimme nauttia vieläkin sen ajan metsien tuotteista , öljystä,
kivihiilestä ja maakaasuista, jotka tosin myös sotkevat ilmastojamme ja
ihmisten keskinäisiä suhteita. Mutta paljon kivaakin ne ovat saaneet
aikaan.
Ihminen , lopulta ilmestyttyään on tietenkin
kehittänyt evoluution aivan uudelle tasolle.Tämä nokkela, karvaton,
alaston apinasukulainen on oppinut puhumaan,metsästämään,
kirjoittamaan, viljelemään maata, tekemään toinen toistaan
parempia kulkuvälineitä, käymään kuussa, rakentamaan toinen toistaan
hienompia vimpaimia, kuten tämänkin taikalaatikon,jota nyt käytän. (ja
jonka toiminnasta en ymmärrä juuri mitään). Silti se on toisaalta niin
yksinkertainen, primitiivisten vaistojen ohjaama aggressiivinen
laumaeläin joissakin asioissa.
Mutta olemmehan lajina
erittäin nuori. Ei lapselta voi vielä mahdottomia vaatia. Edessä onkin
paljon ongelmia, eikä ole lainkaan selvää että ihmiskunta niistä
selviää. Voi olla, että tulevaisuudessa jokin toinen laji ottaa
taas vallan.
Joka tapauksessa kehitys jatkuu,
vaikkakin usein suurtenkin romahdusten ja katastrofien kautta.
Tähän tulokseen olen tullut kaikkea seuratellessa ja mietiskellessäni.
Voisinkin tiivistää uskontunnustuksekseni, että uskon evoluutioon ja
kaiken jatkuvaan kierrätykseen kaikilla tasoilla.Evoluutio toimii myös
yksittäisen ihmisen kohdalla. Olemme pieniä osasia jostakin hyvin
suuresta tapahtumasta. Jokaisella on oma roolinsa tässä kosmisessa
pelissä.
perjantai, 3. maaliskuu 2006
Kommentit