Saan Annankadulta kyytiini pari nuorehkoa miestä, alle kolmenkymmenen . Haluavat Kaivokselaan , mutta poiketa pitäisi Rokki-Macin kautta  . Totean, että kyllä se sopii , kunhan ottavat eineet mukaansa ja nauttivat ne vasta himassansa . Se sopii heille , ja suuntaamme kohteeseen pitkin marsalkkamme nimikkokatua. .

  Matkalla toinen , nuorukaisesta alkaa valitella , kuinka paska ilta on ollutkaan.  Rahaa on palanut vaikka kuinka, ja kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen ovat jääneet täydellisiksi pettymyksiksi . Toinen kyllä myöntää tosiasian , mutta väittää illan olleen vasta harjoittelua huomista varten.  Saavumme Mäkin jonoon , ja siihen jäämme , vaikka toinen asiakkaistani haluaisikin jatkaa reissua ilman roskaruokaa . Toinen nimittäin toteaa, että käy täältä  a i n a  evästä kaupungista kotiinsa mennessään . Niinpä toinenkin alistuu , ja tilaa myös oman jättisupertupla-ateriansa . Sitten hän kysyy , mikä päivä nyt on ? Kerrottuni sen , hän laskeskelee : vielä 21 päivää tilipäivään ...  Toinen lohduttelee, että kyllähän tuon jaksaa odottaa . Mutta kakkostilaaja toteaa alakuloisesti , että limiitit paukkuvat ja  koko tili on jo kulutettu etukäteen . Toinenkin myöntää tilanteensa olevan samantapaisen.

  Taksamittari raksuttaa, mutta kaverukset saavat lopulta amerikan-herkkunsa ja saavumme Vantaalle . Perillä viuhahtaa Mastercard, ja tämänkin retken lasku tulee pojille sitten jälkikäteen. Jotenkin kyyti kuvastaa tämän ajan hälläväliä-velaksielämisen meininkiä . Sääliksi käy poikia . Kaikkihan  on maksettava ennenpitkää takaisin , eikös juu ( mitä tässä maailmassa velkaantuu)  ?