Lainasinpa kirjastosta ensimmäistä kertaa cd-äänikirjan. Se on
Tuntematon sotilas 15 levyn pakettina, n 70 minuuttia per levy,
lukijana näyttelijä Veikko Honkanen. Siitä kun olen ekan kerran lukenut
Tuntemattoman on jo kovasti aikaa , elokuvanahan sitä on kyllä tullut
katsottua lukemattomia kertoja. Ajattelin, että sitä voisi
kuunnella vaikkapa taksissa luppoaikoina tai pidemmillä
paluumatkoilla .
Idea olikin varsin hyvä. Olen nyt kuunnellut paketista
noin puolet, ja ensin täytyy todeta että on kyllä nautinto kuunnella
hyvää kirjaa taitavasti luettuna. Ja että kirja ja elokuva ovat varsin
erilaisia ilmaisukeinoja, kirjassa voi sanoa kaikenlaista sellaista,
mitä filmissä ei mitenkään. Ja äänikirjaan täytyy keskittyä, ajatukset
eivät saa harhailla muualla. Mutta vartin paluu Kivenlahdesta
länsiväylää pitkin on oikein sopiva hetki pätkälle Linnaa .
On se kyllä terävää ja kiinnostavaa tekstiä, tuo erään sodan
analyysi tarkkailevan rivisotilaan näkökulmasta. Sota on
inhimillisen toiminnan äärimmäinen muoto, jossa normaalin elämän lait
eivät enää päde. Onnettomat yhteensattumat ovat heittäneet sekalaiset
ihmismassat tappelemaan toisiansa vastaan. Kenraalit , diktaattorit,
marsalkat sun muut pienemmät herrat käyttävät ihmisiä
shakkinappuloinaan monenlaisissa peleissään. Ja toiset yrittävät
selvitä hengissä ja järjissään keskellä jatkuvaa kuolemanpelkoa, vilua
, nälkää ja kaikkea sitä hulluutta , jota sodankäynti edustaa.
On hyvin helppoa ymmärtää se syvä herraviha, joka Linnan
sotilaiden asenteista huokuu. Monet ovat lähteneet köyhistä oloista,
heitä on sorrettu rikkampien toimesta jo rauhan aikana, ja nyt heiltä
vaaditaan kaikkensa uhraamista , ilman oikeutta kyseenalaistaa ylempien
päätöksiä. Ei heidän tarvitse edes tietää tosiasioista,
sotilaalta edellytetään vain tottelemista. Yltiöisänmaallisella
propagandalla ja Suur-Suomi -ideologialla vain perustellaan kaikkea,
jossa pelissä on mukana myös itse Jumala, palvelijoidensa välityksellä.
Etulinjassa ei propagandalle paljon arvoa anneta, mutta kotirintamalla
se varmasti tepsii paremmin.
On se vaan kummaa ,
että vielä edelleenkään ei näistä veteraaneista pidetä kunnon
huolta. Kaikenlaisten häikäilemättömien nousukkaiden
palkitsemisiin löytyy kyllä rahaa, mutta veteraanit ovat joutuneet
näihin päiviin asti keräilemään roposia keräyksillä. Mutta niinhän se
aina ja kaikkialla on, amerikoista venäjälle, loppuunkäytetyt sotilaat
on helppo unohtaa ...
Henkilöanalyysit, laajemmat ja
suppeammat ovat mainioita. Idealistisen naiivi Kariluoto,
vähäeleinen ihanneupseeri Koskela , katkeransynkkä Lehto,
kuvottavan vastenmielinen Lammio ja monet muut tulevat
taitavasti kuvatuiksi, kaikilla on epäilemättä elävä esikuva.
Jatkanpa pikkuhiljaa tämän tärkeän, pasifistisen mestariteoksen kuuntelemista.
tiistai, 18. huhtikuu 2006
Kommentit