Lainasinpa kirjastosta ensimmäistä kertaa cd-äänikirjan. Se on Tuntematon sotilas 15 levyn pakettina, n 70 minuuttia per levy, lukijana näyttelijä Veikko Honkanen. Siitä kun olen ekan kerran lukenut Tuntemattoman on jo kovasti aikaa , elokuvanahan sitä on kyllä tullut katsottua lukemattomia kertoja. Ajattelin, että sitä voisi kuunnella  vaikkapa taksissa luppoaikoina tai pidemmillä paluumatkoilla .

   Idea olikin varsin hyvä. Olen nyt kuunnellut paketista noin puolet, ja ensin täytyy todeta että on kyllä nautinto kuunnella hyvää kirjaa taitavasti luettuna. Ja että kirja ja elokuva ovat varsin erilaisia ilmaisukeinoja, kirjassa voi sanoa kaikenlaista sellaista, mitä filmissä ei mitenkään. Ja äänikirjaan täytyy keskittyä, ajatukset eivät saa harhailla muualla. Mutta vartin paluu Kivenlahdesta länsiväylää pitkin on oikein sopiva hetki pätkälle Linnaa .

  On se kyllä terävää ja kiinnostavaa tekstiä, tuo erään sodan analyysi  tarkkailevan rivisotilaan näkökulmasta. Sota on inhimillisen toiminnan äärimmäinen muoto, jossa normaalin elämän lait eivät enää päde. Onnettomat yhteensattumat ovat heittäneet sekalaiset ihmismassat tappelemaan toisiansa vastaan. Kenraalit , diktaattorit, marsalkat sun muut pienemmät herrat käyttävät  ihmisiä shakkinappuloinaan  monenlaisissa peleissään. Ja toiset yrittävät selvitä hengissä ja järjissään keskellä jatkuvaa kuolemanpelkoa, vilua , nälkää ja kaikkea sitä hulluutta , jota sodankäynti edustaa.

  On hyvin helppoa ymmärtää se syvä herraviha, joka Linnan sotilaiden asenteista huokuu. Monet ovat lähteneet köyhistä oloista, heitä on sorrettu rikkampien toimesta jo rauhan aikana, ja nyt heiltä vaaditaan kaikkensa uhraamista , ilman oikeutta kyseenalaistaa ylempien päätöksiä. Ei  heidän tarvitse edes tietää tosiasioista, sotilaalta edellytetään vain tottelemista. Yltiöisänmaallisella propagandalla ja Suur-Suomi -ideologialla vain perustellaan kaikkea, jossa pelissä on mukana myös itse Jumala, palvelijoidensa välityksellä. Etulinjassa ei propagandalle paljon arvoa anneta, mutta kotirintamalla se varmasti tepsii paremmin.

  On se vaan kummaa , että vielä edelleenkään ei näistä veteraaneista pidetä kunnon huolta.  Kaikenlaisten  häikäilemättömien nousukkaiden palkitsemisiin löytyy kyllä rahaa, mutta veteraanit ovat joutuneet näihin päiviin asti keräilemään roposia keräyksillä. Mutta niinhän se aina ja kaikkialla on, amerikoista venäjälle, loppuunkäytetyt sotilaat on helppo unohtaa ...

  Henkilöanalyysit, laajemmat ja suppeammat ovat mainioita. Idealistisen naiivi  Kariluoto, vähäeleinen ihanneupseeri Koskela ,  katkeransynkkä Lehto, kuvottavan vastenmielinen Lammio  ja monet muut tulevat  taitavasti kuvatuiksi, kaikilla on epäilemättä elävä esikuva.

  Jatkanpa pikkuhiljaa tämän tärkeän,  pasifistisen mestariteoksen kuuntelemista.