Minulla syntyi etäsuhde Tsadiin jo oppikoulussa , kun minun ryhmäni ( ryhmätyöt olivat tulleet juuri muotiin , itse en kyllä moisiin ollut lainkaan innostunut ) sai tehtäväkseen laatia raportin tästä karusta maasta . Jokin tässä maassa kuitenkin kiinnosti minua erityisesti . Se on tietyllä tavalla äärialuetta ,"Afrikan kuollut sydän" mutta siellä oli sentään JÄRVI , mikä minulle järvi-ihmisenä oli aina tärkeää   . Rutikuivan aavikon keskellä on vesiallas kaloineen !  Olkoonkin  että tästä  matalasta Tsadin nimikkojärvestä oli viipale kaikkiaan neljällä valtiolla .

  Muutenhan koko maa on hyvin surullinen tapaus, ja kisailee kärkipäässä maailman kurjimman valtion kisassa . Se on keinotekoinen , siirtomaavaltojen raiskaama luomus .  Itsenäistymisestään saakka heimoristiriitojen ja sisällissodan repimä , ja aikanaan orjakaupan runtelema maa . Pohjoisen muslimit ja etelän kristityt törmäyskurssilla . Eliniänodote pallomme alhaisimpia . Katalat naapurit  havittelevat alueita siitä . Pakolaisia virtaa Darfurista, missä harjoitetaan mieletöntä valtioterrorismia . Kaiken lisäksi myös tuo arvokas järvi on kuivumassa ,  se on pinta-alaltaan enää vain 20% siitä, mitä se oli 1960 . Voi surkeus !

  Nythän Tsadista on löytynyt öljyä , joten maahan virtaa rahaakin . Mutta yleensähän se aina päätyy rosvojen taskuihin , rahvaalle jää vain luu kouraan .  Jospa sinnekin löytyisi joskus edes  vähän fiksumpi  ja yleistä  etua ajatteleva johtaja. Mutta taitaa olla toiveunta .

  Tsad kuuluu niihin maihin, joihin minun joutumiseni on äärimmäisen epätodennäköistä . En ole koskaan edes tavannut ketään tsadilaista, he eivät ymmärrettävästi ole kovin liikkuvaa joukkoa . Mutta jos Stadissa kurvaillessani joskus saan kyytiini tsadilaisen , lupaan mainita siitä tällä palstalla . Heidän stadinsa on muuten N'djamena .