maanantai, 18. joulukuu 2006
Surullinen Tsad
Minulla syntyi etäsuhde Tsadiin jo oppikoulussa , kun minun ryhmäni ( ryhmätyöt olivat tulleet juuri muotiin , itse en kyllä moisiin ollut lainkaan innostunut ) sai tehtäväkseen laatia raportin tästä karusta maasta . Jokin tässä maassa kuitenkin kiinnosti minua erityisesti . Se on tietyllä tavalla äärialuetta ,"Afrikan kuollut sydän" mutta siellä oli sentään JÄRVI , mikä minulle järvi-ihmisenä oli aina tärkeää . Rutikuivan aavikon keskellä on vesiallas kaloineen ! Olkoonkin että tästä matalasta Tsadin nimikkojärvestä oli viipale kaikkiaan neljällä valtiolla .
Muutenhan koko maa on hyvin surullinen tapaus, ja kisailee kärkipäässä maailman kurjimman valtion kisassa . Se on keinotekoinen , siirtomaavaltojen raiskaama luomus . Itsenäistymisestään saakka heimoristiriitojen ja sisällissodan repimä , ja aikanaan orjakaupan runtelema maa . Pohjoisen muslimit ja etelän kristityt törmäyskurssilla . Eliniänodote pallomme alhaisimpia . Katalat naapurit havittelevat alueita siitä . Pakolaisia virtaa Darfurista, missä harjoitetaan mieletöntä valtioterrorismia . Kaiken lisäksi myös tuo arvokas järvi on kuivumassa , se on pinta-alaltaan enää vain 20% siitä, mitä se oli 1960 . Voi surkeus !
Nythän Tsadista on löytynyt öljyä , joten maahan virtaa rahaakin . Mutta yleensähän se aina päätyy rosvojen taskuihin , rahvaalle jää vain luu kouraan . Jospa sinnekin löytyisi joskus edes vähän fiksumpi ja yleistä etua ajatteleva johtaja. Mutta taitaa olla toiveunta .
Tsad kuuluu niihin maihin, joihin minun joutumiseni on äärimmäisen epätodennäköistä . En ole koskaan edes tavannut ketään tsadilaista, he eivät ymmärrettävästi ole kovin liikkuvaa joukkoa . Mutta jos Stadissa kurvaillessani joskus saan kyytiini tsadilaisen , lupaan mainita siitä tällä palstalla . Heidän stadinsa on muuten N'djamena .
Kommentit