Eilen iltapäivällä oli vaikea nousta ylös, väsynyt ja nuhaisen tukkoinen olo.  Töihinlähtö tuli eteen taas äkisti, ajttelin että kuinkahan jaksaa valvoa näin väsyneenä.
  Mutta kaupunki oli illasta täynnä säpinää, taksille riitti kysyntää joka puolella. Jokerit-IFK-ottelu vaikutti ainakin osaltaan, moni yön kyytiläisistä oli ollut matsissa. Kuudelta illalla alkoi radiossa Hector-ilta, jota kuuntelin mieluisasti, aina kun asiakkailta pystyin. Ensimmäinen biisi oli loistava: Tuulisina öinä kun en saa unta... Tuuli nimittäin tosi kovaa, kun päästin kuntoutusuinnilta tulevat naiset kyydistäni.  Tuuli toi mukanaan pitkin yötä myös räntää ja vettä, ja ilmat siirtyi plussalle, mutta ei se mitään.
  Ulkomaalaisten osuus yön saaliissa oli huomattava, oli ainakin sveitsiläinen, slovenialainen, kroaatti,  kaksi afganistanilaispakolaista, venäläisiä ja lopuksi etelä-intialainen , joka puhui hyvin suomea asuttuaan täällä kylmässä jo 13 vuotta. Mielenkiintoisin keskustelu oli  Mankkaalle menneen rouvan kanssa, keskustelimme tulivuorista, avaruudesta , geologisista ajanjaksoista ja dinosauruksista (ne kaikki ovat lempiaiheitani). Puolenyön paikkeilla jouduin taas Keravalle, sen jälkeen rauhoittui tahti mutta jobia riitti kuitenkin.
   Paras vuoro aikoihin , keikkojakin kertyi 23 ! Olin kotona  aamuviiden jälkeen, pirteänä kuin peipponen. Flunssastakaan ei tuntunut enää jälkeäkään. Mikään ei piristä niin kuin vilkas taksivuoro, jolloin kaikki sujuu!