Törmäsin kirjastossa Pokerin käsikirjaan (Pyysalo-Erola). Lainasin sen koska olen aina ollut kiinnostunut peleistä ja myös peliteorioista.
  Edellisestä työpaikastani jäin lähinnä kaipaamaan ruokatunnin pitkiä sökö-sessioita.Se oli päivän kohokohta, koska muuten töitä oli varsin vähän ja tekemisen puute vaivasi. En ollut koskaan aikaisemmin sitä pelannut muualla, joten menin peliin täysin noviisina. Mokailin alkuun käsittämättömästi, kunnes pala palalta selvitin itselleni  teorian, ja aloin jopa pärjäillä pelissä(pienessä)

  Niinpä tämä paksu ja perusteellinen opus nielaisi nyt tajuntani ainakin muutamaksi päiväksi. Ja lähdin sitten tutustumaan internetin ihmeelliseen pelitarjontaan. Hyvä opaskirja nopeuttaa oppimista, ja kokeiltuani  kymmenen sentin texas-pokeria alan jo hallita periaatteet. Jos niistä malttaa pitää kiinni, pärjäilee pelissä. Vaikeus on juuri siinä. Pitäisi pysyä viileän analyyttisenä,vetäytyä pois heti huonoilla korteilla, korottaa pelottomasti hyvillä, arvioida muita pelaajia ym. Siinäpä pelin kiehtovuus ja monimutkaisuus.

  On kyllä käsittämätöntä, että nettiaikana voi pelata kotonaan, milloin vain haluamansa kokoista peliä tuntemattomia muukalaisia vastaan, jotka voivat olla vaikka toisella puolella maapalloa! On myös hyvin vaarallista, jos ei hallitse pelaamistaan. Pieni peli ei tule kalliiksi, siinä voi jopa hiukan tienata, jos pelaa hyvin. Viime yönä lopetin vasta kolmen aikaan...