Törmäsin kirjastossa Pokerin käsikirjaan (Pyysalo-Erola).
Lainasin sen koska olen aina ollut kiinnostunut peleistä ja myös
peliteorioista.
Edellisestä työpaikastani jäin lähinnä kaipaamaan ruokatunnin pitkiä
sökö-sessioita.Se oli päivän kohokohta, koska muuten töitä oli varsin
vähän ja tekemisen puute vaivasi. En ollut koskaan aikaisemmin sitä
pelannut muualla, joten menin peliin täysin noviisina. Mokailin alkuun
käsittämättömästi, kunnes pala palalta selvitin itselleni
teorian, ja aloin jopa pärjäillä pelissä(pienessä)
Niinpä
tämä paksu ja perusteellinen opus nielaisi nyt tajuntani ainakin
muutamaksi päiväksi. Ja lähdin sitten tutustumaan internetin
ihmeelliseen pelitarjontaan. Hyvä opaskirja nopeuttaa oppimista, ja
kokeiltuani kymmenen sentin texas-pokeria alan jo hallita
periaatteet. Jos niistä malttaa pitää kiinni, pärjäilee pelissä.
Vaikeus on juuri siinä. Pitäisi pysyä viileän analyyttisenä,vetäytyä
pois heti huonoilla korteilla, korottaa pelottomasti hyvillä, arvioida
muita pelaajia ym. Siinäpä pelin kiehtovuus ja monimutkaisuus.
On kyllä käsittämätöntä, että nettiaikana voi pelata kotonaan, milloin
vain haluamansa kokoista peliä tuntemattomia muukalaisia vastaan, jotka
voivat olla vaikka toisella puolella maapalloa! On myös hyvin
vaarallista, jos ei hallitse pelaamistaan. Pieni peli ei tule
kalliiksi, siinä voi jopa hiukan tienata, jos pelaa hyvin. Viime yönä
lopetin vasta kolmen aikaan...
maanantai, 13. helmikuu 2006
Kommentit