Norja on kaikista maapallomme maista kolmas , johon olen suorittanut valtiovierailun . Se on myös ainoa maa , johon olen matkustanut  peukalokyydillä . Luulen että tämä erikoinen asema tällä maalla säilyy elämäni loppuun asti .

  Kesäkuussa  1979 siviilipalvelukseni oli  loppusuoralla , ja sain parisen viikkoa "kuntoisuuslomaa" . Päädyin käyttämään tämän ajan maailmankuvani avartamiseen pohjoisen suunnalla. En ollut koskaan käynyt Jyväskylää pohjoisempana , joten  Pohjois-Suomikin   kiinnosti kovasti . Olin suunnitellut vapauduttuani tekeväni isomman matkan Euroopan puolelle , ja tästä syystä kaipasin pientä kenraaliharjoitusta .  Matkabudjettini oli niukahko, ja koska olin kuullut kaveriltani Arilta kiehtovia  juttuja hänen liftimatkoistaan aina Intiaan asti , päätin kokeilla samaa metodia . Kertomukset vaikuttivat minuun hiukan kuin Taula-Matin stoorit seitsemään veljekseen . Pääsisikö pelkällä peukalokyydillä Lappiin tai peräti Pohjois-Norjaan asti ? Sitä oli pakko kokeilla . Investoin rinkkaan , makuupussiin ja makuualustaan jo tulevaisuuttakin silmälläpitäen .Mukaan vain välttämättömät tavarat, ja menoksi!

  Aloitin retkeni Lahdesta , 4- ja 5-tien risteyksestä . Esittelin ohiajaville autoille peukaloani , jonka avulla pyrin pohjoista kohti . Tunnin aikana ajoi ohitse niin monta autoa , että meinasi tulla uskon puute . Mutta sitten tapahtui kuin elokuvissa :  tuliterä loistomersu pysähtyi ja poimi minut kyytiinsä . Kaksi amerikkalaista miestä oli matkustelemassa Euroopassa . He olivat lentäneet Saksaan , ostaneet sieltä luksuskärrinsä , ja kiertäneet sen jälkeen Eurooppaa . Nyt he olivat tulossa Neuvostoliitosta , jossa olivat ajaneet tarkoin säädeltyä , ankeata  turistireittiä . Nyt he olivat menossa Rovaniemelle , mistä edelleen jatkaisivat Haaparannan kautta Ruotsiin . Rahasta ei tuntunut olevan pulaa . Miehillä oli Hollywoodissa silmälasitehdas , asiakaskohteena ilmeisesti  mm paikallinen elokuvaväki . Niinpä pääsin pikavauhtia Rolloon asti , toimien samalla Suomi-asiantuntijana , tulkkina ja matkaoppaana . Matkaan sisältyi ravintolalounas , ja maksoivatpa veikot vielä minulle motelliyönkin Lapin pääkaupungissa . Aamulla erotessamme sain vielä kutsun tulla käymään kylässä, jos liikkuisin sillä puolen maailmaa . Todella lentävä lähtö Lappiin !

   Kolmen päivän kuluttua löysin itseni Karigasniemeläisestä retkeilymajasta , jossa olin nukkunut yön mukavasti. (muistiinpanojeni mukaan yöpyminen maksoi 19 silloista inflaatiomarkkaa, eli 3,20e ). Olin päätynyt sinne monella erilaisella  kyydillä , reitillä Sodankylä-Ivalo-Inari-Kaamanen . Säät eivät olleet  suosineet, vaan lähes koko ajan oli koleata , sateista ja pilvistä . Luntakin oli vielä paikoitellen , vaikka oltiin pitkällä kesäkuussa . Jatkuvasti oli kuitenkin ollut ennennäkemättömiä maisemia ja paikkoja , jotka pitivät mielenkiintoa yllä . Tällä tyylillä matkaten tutustui samalla monenlaisiin kulkijoihin ( aivan kuten vuosia myöhemmin taksin ratissa ) .

  Joten 11.6.1979 olin peukalo pystyssä Norjan rajalla valmiina uuteen aluevaltaukseen . Liikenne oli ikävä kyllä kovin hiljaista, ja viileät sadekuurot haittasivat . Tunnin kärvistelyn jälkeen jälkeen kuitenkin norjalaisauto pysähtyi , ja ystävällinen mies otti kyytiin . Hän oli menossa peräti Altaan asti, jäämeren rannalle, yli 200 km päähän .  Sain seurata etupenkiltä upeita maisemia :  jylhiä tuntureita , jokia , puroja , soita , poroja . Loputtomasti asumatonta erämaata heti Karasjoen jälkeen . Pientä Masin kylääkään tuskin huomasi . Mies oli ammatiltaan huumepoliisi, ja liikkui ympäri pohjois-kalottia . Nyt tiemme risteytyivät hetkeksi ja sain mainion kyydin . Juttelimme kaikenlaista , ja huomasin ilokseni että ruotsilla pärjää norjalaisen kanssa varsin hyvin . Luovuin Hammerfestiin päin jatkohankkeista kuultuani hepulta, "ettei siellä ole mitään " . Hortoilin perillä pitkin Altan 10km pitkää nauhakaupunkia , joka oli kieltämättä upean näköinen . Sitten yritin jatkaa matkaa rannikkoa pitkin etelää kohti . Sainkin kyydin 10 km päähän , olemattoman pienen kylän kohdille . Mutta siihenpä tyssäsi . Liikennettä oli tuskin lainkaan  . Lähimpään kaupunkiin matkaa 200km . Muutaman tunnin kuluttua järki voitti , ja päätin palata yöpymään Altaan . Koska paikallinen hotelli aivan liian kallis , jäi vaihtoehdoksi yöpyminen ulkosalla . Löysin hylätyn pikku  hökkelin , jossa yritin nukkua  kaikki vaatteet päälläni makuupussissa . Yöllä lämpötila laski lähelle  nollaa ja lisäksi  alkoi sataa . Hatara katto vuoti . Yritin torkkua edes hieman , ja vaivuinkin hetkeksi jonkinlaiseen horrokseen . Herääminen kylmyyteen tuntui sitäkin pahemmalta . Aamuyön tunnit olivat pitkiä , mietiskelin kuinka olin oikein tähän loukkoon joutunut . Elämäni kylmin yö !

   Kun kaupat ja kahvilat aukesivat , pääsin lopulta lämmittelemään . Tunsin että retkeni päätepiste oli saavutettu , ja halusin palata lyhintä tietä takaisin Suomeen . Sepä ei vain ollutkaan niin helppoa kuin tännetulo . Yritin liftiä tuntikaudet tuloksetta . Lopulta palasin kaupungille ja otin selvää ainoan Suomeen menevän bussivuoron aikataulusta . Tuntia ennen sen lähtöä tulin vielä yrittämään  liftiä . Tällä kertaa tärppäsikin aivan heti , liftaaminen on kyllä arvaamatonta puuhaa ! Sain kyydin Kautokeinoon , aika lähelle Suomen rajaa pieneen saamelaistaajamaan . Sitten alkoi sataa , ja päätin yöpyä kylän edullisessa ja kodikkaassa retkeilymajassa ( vain 20 NKR).

  Tämä osoittautuikin koko matkan kohokohdaksi . Lähes tyhjässä majassa oli ikäiseni oslolaispoika , joka oli myös lähtenyt kiertelemään pitkää mutta laihaa kotimaataan . Hän osoittautui samoista asioista kiinnostuneeksi hengenheimolaiseksi . Juttelimme pikkutunneille asti kaikenlaisista ajankohtaisista kysymyksistämme . Oli aika hämmästyttävä kohtaaminen keskellä ei-mitään kaukana kummankin kotikonnuilta  . Nämä syvälliset keskustelut vaikuttivat omalta osaltaan seuraavalla viikolla käynnistyneisiin henkilökohtaisiin mullistuksiini.

  Juttelimme vielä iltapäivään , mutta sitten  tiemme erosivat . Pääsin heti norjalaisrekan kyytiin , joka kylläkin hajosi heti Suomen tullissa jouduttuaan pysäyttämään moottorinsa tullauksen ajaksi . Ei lähtenyt enää käyntiin ... Rajalta liftasinkin sitten 22 tuntia yhteen soittoon aina Kuopioon asti yöttömässä yössä  12 ajoneuvon kyydissä ..

    17 vuotta myöhemmin piipahdin toisen kerran Norjassa . Olimme kiertäneet perheeni kanssa autolla Lappia , ja Kilpisjärveltä poikkesimme Jäämeren rannalla Skibotnissa . Vuoret , laaksot ja vuonot ovat kyllä uskomattoman kauniita , mutta tuo lyhyt päivävisiitti kyllä riitti . Mielikuvani Norjasta onkin : kaukainen , erilainen , kaunis ja kallis maa . Liikenne hankalaa , tiet kiemurtelevat pitkin rantoja . Toivottoman vaikea muoto . Lapsuuteni köyhähköstä kalastusvaltiosta on kuitenkin  tullut öljylöytöjen kautta eräs maailman rikkaimmista maista . Ovat lisäksi osanneet käyttää rahat pihisti, ja sijoittaneet varat ympäri maailmaa . On se vaan kummallinen aine tuo öljy . Norja taitaa olla ainoita maita maailmassa , jossa öljyvarat hyödyttävät lähes koko kansaa . Kansan päätöksellä maa on myös pysytellyt viisaasti EU:n ulkopuolella , pärjäävät kyllä nykyiselläänkin hyvin .  Vuoristoinen ja sateinen naapurimaa tuottaa varmaankin myös minulle sähköä , ainakin pohjoismainen sähköpörssi säätelee kierolla tavallaan sähkön hintaa . Ja öljyn lisäksi myös huomattava osa käyttämästäni kalasta taitaa tulla vuonomaasta . Ei se mikään mikään huono maa ole .