Norja on kaikista maapallomme maista kolmas , johon olen
suorittanut valtiovierailun . Se on myös ainoa maa , johon olen
matkustanut peukalokyydillä . Luulen että tämä erikoinen asema
tällä maalla säilyy elämäni loppuun asti .
Kesäkuussa 1979 siviilipalvelukseni oli
loppusuoralla , ja sain parisen viikkoa "kuntoisuuslomaa" . Päädyin
käyttämään tämän ajan maailmankuvani avartamiseen pohjoisen suunnalla.
En ollut koskaan käynyt Jyväskylää pohjoisempana , joten
Pohjois-Suomikin kiinnosti kovasti . Olin suunnitellut
vapauduttuani tekeväni isomman matkan Euroopan puolelle , ja tästä
syystä kaipasin pientä kenraaliharjoitusta . Matkabudjettini oli
niukahko, ja koska olin kuullut kaveriltani Arilta kiehtovia
juttuja hänen liftimatkoistaan aina Intiaan asti , päätin kokeilla
samaa metodia . Kertomukset vaikuttivat minuun hiukan kuin Taula-Matin
stoorit seitsemään veljekseen . Pääsisikö pelkällä peukalokyydillä
Lappiin tai peräti Pohjois-Norjaan asti ? Sitä oli pakko kokeilla .
Investoin rinkkaan , makuupussiin ja makuualustaan jo tulevaisuuttakin
silmälläpitäen .Mukaan vain välttämättömät tavarat, ja menoksi!
Aloitin retkeni Lahdesta , 4- ja 5-tien risteyksestä . Esittelin
ohiajaville autoille peukaloani , jonka avulla pyrin pohjoista kohti .
Tunnin aikana ajoi ohitse niin monta autoa , että meinasi tulla uskon
puute . Mutta sitten tapahtui kuin elokuvissa : tuliterä
loistomersu pysähtyi ja poimi minut kyytiinsä . Kaksi amerikkalaista
miestä oli matkustelemassa Euroopassa . He olivat lentäneet Saksaan ,
ostaneet sieltä luksuskärrinsä , ja kiertäneet sen jälkeen Eurooppaa .
Nyt he olivat tulossa Neuvostoliitosta , jossa olivat ajaneet tarkoin
säädeltyä , ankeata turistireittiä . Nyt he olivat menossa
Rovaniemelle , mistä edelleen jatkaisivat Haaparannan kautta Ruotsiin .
Rahasta ei tuntunut olevan pulaa . Miehillä oli Hollywoodissa
silmälasitehdas , asiakaskohteena ilmeisesti mm paikallinen
elokuvaväki . Niinpä pääsin pikavauhtia Rolloon asti , toimien samalla
Suomi-asiantuntijana , tulkkina ja matkaoppaana . Matkaan sisältyi
ravintolalounas , ja maksoivatpa veikot vielä minulle motelliyönkin
Lapin pääkaupungissa . Aamulla erotessamme sain vielä kutsun tulla
käymään kylässä, jos liikkuisin sillä puolen maailmaa . Todella lentävä
lähtö Lappiin !
Kolmen päivän kuluttua löysin
itseni Karigasniemeläisestä retkeilymajasta , jossa olin nukkunut yön
mukavasti. (muistiinpanojeni mukaan yöpyminen maksoi 19 silloista
inflaatiomarkkaa, eli 3,20e ). Olin päätynyt sinne monella
erilaisella kyydillä , reitillä Sodankylä-Ivalo-Inari-Kaamanen .
Säät eivät olleet suosineet, vaan lähes koko ajan oli koleata ,
sateista ja pilvistä . Luntakin oli vielä paikoitellen , vaikka oltiin
pitkällä kesäkuussa . Jatkuvasti oli kuitenkin ollut ennennäkemättömiä
maisemia ja paikkoja , jotka pitivät mielenkiintoa yllä . Tällä
tyylillä matkaten tutustui samalla monenlaisiin kulkijoihin ( aivan
kuten vuosia myöhemmin taksin ratissa ) .
Joten
11.6.1979 olin peukalo pystyssä Norjan rajalla valmiina uuteen
aluevaltaukseen . Liikenne oli ikävä kyllä kovin hiljaista, ja viileät
sadekuurot haittasivat . Tunnin kärvistelyn jälkeen jälkeen kuitenkin
norjalaisauto pysähtyi , ja ystävällinen mies otti kyytiin . Hän oli
menossa peräti Altaan asti, jäämeren rannalle, yli 200 km päähän
. Sain seurata etupenkiltä upeita maisemia : jylhiä
tuntureita , jokia , puroja , soita , poroja . Loputtomasti asumatonta
erämaata heti Karasjoen jälkeen . Pientä Masin kylääkään tuskin huomasi
. Mies oli ammatiltaan huumepoliisi, ja liikkui ympäri pohjois-kalottia
. Nyt tiemme risteytyivät hetkeksi ja sain mainion kyydin . Juttelimme
kaikenlaista , ja huomasin ilokseni että ruotsilla pärjää norjalaisen
kanssa varsin hyvin . Luovuin Hammerfestiin päin jatkohankkeista
kuultuani hepulta, "ettei siellä ole mitään " . Hortoilin perillä
pitkin Altan 10km pitkää nauhakaupunkia , joka oli kieltämättä upean
näköinen . Sitten yritin jatkaa matkaa rannikkoa pitkin etelää kohti .
Sainkin kyydin 10 km päähän , olemattoman pienen kylän kohdille . Mutta
siihenpä tyssäsi . Liikennettä oli tuskin lainkaan . Lähimpään
kaupunkiin matkaa 200km . Muutaman tunnin kuluttua järki voitti , ja
päätin palata yöpymään Altaan . Koska paikallinen hotelli aivan liian
kallis , jäi vaihtoehdoksi yöpyminen ulkosalla . Löysin hylätyn
pikku hökkelin , jossa yritin nukkua kaikki vaatteet
päälläni makuupussissa . Yöllä lämpötila laski lähelle nollaa ja
lisäksi alkoi sataa . Hatara katto vuoti . Yritin torkkua edes
hieman , ja vaivuinkin hetkeksi jonkinlaiseen horrokseen . Herääminen
kylmyyteen tuntui sitäkin pahemmalta . Aamuyön tunnit olivat pitkiä ,
mietiskelin kuinka olin oikein tähän loukkoon joutunut . Elämäni kylmin
yö !
Kun kaupat ja kahvilat aukesivat , pääsin
lopulta lämmittelemään . Tunsin että retkeni päätepiste oli saavutettu
, ja halusin palata lyhintä tietä takaisin Suomeen . Sepä ei vain
ollutkaan niin helppoa kuin tännetulo . Yritin liftiä tuntikaudet
tuloksetta . Lopulta palasin kaupungille ja otin selvää ainoan Suomeen
menevän bussivuoron aikataulusta . Tuntia ennen sen lähtöä tulin vielä
yrittämään liftiä . Tällä kertaa tärppäsikin aivan heti ,
liftaaminen on kyllä arvaamatonta puuhaa ! Sain kyydin Kautokeinoon ,
aika lähelle Suomen rajaa pieneen saamelaistaajamaan . Sitten alkoi
sataa , ja päätin yöpyä kylän edullisessa ja kodikkaassa
retkeilymajassa ( vain 20 NKR).
Tämä osoittautuikin
koko matkan kohokohdaksi . Lähes tyhjässä majassa oli ikäiseni
oslolaispoika , joka oli myös lähtenyt kiertelemään pitkää mutta laihaa
kotimaataan . Hän osoittautui samoista asioista kiinnostuneeksi
hengenheimolaiseksi . Juttelimme pikkutunneille asti kaikenlaisista
ajankohtaisista kysymyksistämme . Oli aika hämmästyttävä kohtaaminen
keskellä ei-mitään kaukana kummankin kotikonnuilta . Nämä
syvälliset keskustelut vaikuttivat omalta osaltaan seuraavalla viikolla
käynnistyneisiin henkilökohtaisiin mullistuksiini.
Juttelimme vielä iltapäivään , mutta sitten tiemme erosivat .
Pääsin heti norjalaisrekan kyytiin , joka kylläkin hajosi heti Suomen
tullissa jouduttuaan pysäyttämään moottorinsa tullauksen ajaksi . Ei
lähtenyt enää käyntiin ... Rajalta liftasinkin sitten 22 tuntia yhteen
soittoon aina Kuopioon asti yöttömässä yössä 12 ajoneuvon
kyydissä ..
17 vuotta myöhemmin piipahdin
toisen kerran Norjassa . Olimme kiertäneet perheeni kanssa autolla
Lappia , ja Kilpisjärveltä poikkesimme Jäämeren rannalla Skibotnissa .
Vuoret , laaksot ja vuonot ovat kyllä uskomattoman kauniita , mutta tuo
lyhyt päivävisiitti kyllä riitti . Mielikuvani Norjasta onkin :
kaukainen , erilainen , kaunis ja kallis maa . Liikenne hankalaa , tiet
kiemurtelevat pitkin rantoja . Toivottoman vaikea muoto . Lapsuuteni
köyhähköstä kalastusvaltiosta on kuitenkin tullut öljylöytöjen
kautta eräs maailman rikkaimmista maista . Ovat lisäksi osanneet
käyttää rahat pihisti, ja sijoittaneet varat ympäri maailmaa . On se
vaan kummallinen aine tuo öljy . Norja taitaa olla ainoita maita
maailmassa , jossa öljyvarat hyödyttävät lähes koko kansaa . Kansan
päätöksellä maa on myös pysytellyt viisaasti EU:n ulkopuolella ,
pärjäävät kyllä nykyiselläänkin hyvin . Vuoristoinen ja sateinen
naapurimaa tuottaa varmaankin myös minulle sähköä , ainakin
pohjoismainen sähköpörssi säätelee kierolla tavallaan sähkön hintaa .
Ja öljyn lisäksi myös huomattava osa käyttämästäni kalasta taitaa tulla
vuonomaasta . Ei se mikään mikään huono maa ole .
maanantai, 9. huhtikuu 2007
Kommentit