Huomaan keskustaan päin ajellessani viittilöivän miehen Unionikadun vasemmalla puolella . Teen u-käännöksen heti kun voin , ja poimin hänet kyytiini . Matkamme kohti Kivikon Kiinalaispuistoa alkaa .

  Puhe siirtyy alueen historiaan,  kiinalaisiin jotka olivat rakentamassa vallituksia autonomian ajalla . Kuulen alueella olevan luontoa , jota hän innokkaana sienestäjänä arvostaa. Tämähän antaa aihetta sienihaastatteluun .Tämä itiöemien jahtaaja tuntee kuulemma noin 70 syötävää sientä . Varsin kova luku . Mielisienikseen hän mainitsee vahverot , kehnäsienen ja lampaankäävän . Sensijaan tatit , joiden perään varsinkin italialaiset kovasti ovat ,  eivät tätä saalistajaa juurikaan innosta . Suppilovahverot kuuluvat omiin uusiin suosikkeihini. Ovat satoisia, maukkaita , kylmänkestäviä ja helposti kuivattavia .

  Kysymykseeni parhaasta sieniherkusta hän vastaa horjumatta : kokonaisena pihvinä paistettu lampaankääpä ! Yllättävä valinta , mutta hän kehuu vakuuttavasti tätä ainoaa syötävää kääpäsientä . Pitääpä kokeilla sitä paistettuna , kun siihen seuraavan kerran törmään . Tänä syksynä ei tarvinne juuri sieneen lähteä , ellei sitten puhkea jokin yllättävä sadekausi .