lauantai, 16. joulukuu 2006
Ruotsi ja minä
Suhteeni Ruotsiin saivat alkunsa jo varhaislapsuudessani . Isäni suku oli asustellut Suomen itärajalla varmaan ainakin parinsadan vuoden ajan . Mutta ajat muuttuvat , ja korpiseudut eivät enää sodan jälkeen elättäneet kunnolla uudempia sukupolvia , vaan leivän perässä oli lähdettävä muualle . Ja isän pikkuveli päätyi Ruotsiin asti , Tukholman nurkille .
Joskus 60-luvun lopulla alkoi traditio , että joka toinen vuosi setäni perhe teki kesälomallaan kunnon sukuvierailun Suomessa . Ja joka toinen vuosi meidän pesue ahtautui pikkudatsuniin , ja teki pitkähkön visiitin hänen luoksensa kuningaskuntaan . Nämä matkat olivat lapsuuteni ehdottomia kohokohtia , täynnä jännitystä ja uusia asioita . Odotin punaisiin laivoihin pääsyä kuin kuuta nousevaa, ja jo yöllinen matka ahtaassa autossa Mikkelistä Naantaliin oli kiehtovaa . Ennennäkemättömiä kyliä ja kaupunkeja . Laivamatka harvinaisuudessaan oli aina suuri elämys . Ja perillä Ruotsissa jännää ja erilaista . Umpiruotsalainen, ystävällinen tätini kuljetti meitä uimarannoilla , nähtävyyksissä ja kaupoissa . Kaikkialla oli kiinnostavia eroavaisuuksia kotimaahan . Itseäni hiukan nuoremmat serkkutytöt antoivat myöhemmin motivaatiota ruotsin kielen oppimiseen. Lapsuusruotsissa tuntui paistavan aina aurinko .
Myöhemmin käydessäni lukiota , setäni perhe järjesti minulle mahdollisuuden päästä kesätöihin tätini työpaikalle . Tämä olikin minulle hyvin tärkeätä, sillä Suomessa elettiin 70-luvun lopun riuduttavaa lamakautta, ja kaikki työt olivat hyvin tiukassa . Ruotsissa sensijaan oli työvoimapula, ja sen lisäksi Suomeen verrattuna jopa kolminkertainen palkkataso . Ensi kertaa yksin ulkomaille lähtiessäni (olin 17) minua jännitti tavattomasti . Olin ujo , epävarma itsestäni , hiukan epäkäytännöllinen , enkä ollut koskaan ollut Suomessakaan töissä . Töissä pärjääminen ja kielen ymmärtäminen askarruttivat kovasti, ja synnynnäisenä pessimistinä pelkäsin asioiden pieleenmenoa .
Ja kyllähän ekat päivät olivatkin vähän sekavia . Työskentelin Kodakin laboratorioissa , minua opetti ruotsalainen poika nopealla riikinruotsilla , josta oli vaikeata saada selvää aluksi. Pimiössä , jossa minun piti liikkua , ei meinannut ensin nähdä mitään . Mutta alkuvaikeuksien jälkeen kaikki alkoi sujua , ja hoidin hommani moitteettomasti . Erityisesti kiinnitti huomiota ruotsalaisen työpaikan ystävällisyys . Kaikki olivat kohteliaita ja huomaavaisia toisilleen . Mitään tärkeilyä ja pomottelua ei esiintynyt , kuten Suomessa . Työnjohtajakin kysyi minulta : voisinkohan tehdä sitä tai tätä . Minutkin hyväksyttiin joukkoon muitta mutkitta, ja työn hallitseminen paransi suunnattomasti itsetuntoani . Kohta pärjäsin ruotsinkielelläkin hyvin , ja luin maan sanomalehtiä, ymmärsin radiota ja TV:tä . Ruotsi on muuten niitä helpoimpia ja yksinkertaisimpia kieliä . Tukholmassa liikkuminen oli halpaa ja helppoa , eikä kukaan tuntenut minua ! Pienissä paikoissa asuneena nautin täysillä tästä fiiliksestä .
Niinpä huomasin rakastuneeni Ruotsiin . Suomeen palaaminen oli harmittavaa , ja lukukauden ajan haikailin paluuta sinne taas seuraavana kesänä . Eivätkä odotukseni pettäneet , vaan toinen kesä oli ensimmäistäkin hienompi . Tulin myös mukavasti toimeen "rinnakkaisperheeni" ja heidän koiransa kanssa . Setäni piti minua vertaisenaan , ja juttelimme kaikennäköisestä mikä ei oman isäni kanssa suinkaan onnistunut . Sama päti myös tätiini . Kesäansioitteni ansiosta rahani riittivät koko talvikauden, seuraavaan kesään asti .
Heti kun olin kirjoittanut viimeisen aineeni , läksin taas toiseen kotimaahani ja olinkin siellä viisi kuukautta , syksyisiin kutsuntoihin asti . Tämä kerta olikin kaikkein mullistavin ja tapahtumarikkain siihenastisessa henkisessä elämässäni . Mutta jakson loppupuolella ilmapiiri kakkoskodissani alkoi muuttua . Setäni avioliitto alkoi rakoilla , ja jouduin hiukan ikävään välikäteen . Minulla oli läheiset suhteet molempiin osapuoliin, ja oli raskasta katsoa perheen hajoamisprosessia . Osapuolet olivat ihmisinä sittenkin liian erilaiset . Täti oli avioitunut kai liian nuorena . Suomeen palatessani tunsin, että tämä aikakausi on nyt ohi . Ja vähän myöhemmin kuulin setäni ja vaimonsa eronneen .
Myöhemmin olen vieraillut Ruotsissa vain harvakseltaan , ja suhteeni siihen ovat etääntyneet . Ruotsikin on palannut tavallisten kuolevaisten joukkoon ; on rikollisuutta , työttömyyttä , sosiaalisia ongelmia ja eriarvoisuutta . Silti se on tämän sairaan planeettamme parhaimmistoa , ja henkilökohtaisesti hyvin tärkeä maa . Turhista kuninkaallisista saisivat kyllä jo luopua , mutta omahan on asiansa , jos enemmistö heitä haluaa .
Kommentit