Kuudes kyydittäväni , häihinsä valmistautuva 75-vuotias puhelias nainen ajattaa minut päärautatieasemalle . Ja koska asemalla ei ole paljoakaan takseja , päätän jäädä sinne odottelemaan seitsemättä kyytiä . Kello on aamukymmenen paikkeilla , ja pieni lumikuuro käynnistyy taas. Aamuun mennessähän oli tullut noin 10cm pehmoista lunta , joten tiet ovat liukkaita ja liikenne takkuilee. Kaunista toki on .

  Kyytiin saapuu keski-ikäinen nainen pienen kassinsa kanssa ja haluaa Ratakadulle . Hän on tulossa Tampereelta , ja puhumme hetken sikäläisestä lumitilanteesta . Matkahan on lyhyt, alle 1,5km , mutta välissä on kymmenen liikennevaloa, joten pykälä kerrallaan etenemme . Mietin, olisikohan matkalla hän Supoon . Eipä tainnut olla . Maksu, 8,50 hoituu pankkikortilla . Aika tavallinen aamupäivän pätkäkyyti .

  Aamupuoli sujui heikohkosti, mutta iltaa kohden kyytionni paranee koko ajan . Tapaan mm Vermon lähelle menevän vanhan pariskunnan , joiden kanssa puhumme hevosista . Mies on tehnyt nuorena töitä hevosten kanssa, ja muistelee niitä lämmöllä . Mutta raviurheilua hän ei tunnu hyväksyvän .
  Lentokentälle vien matkustajia kolme kertaa, mutta tulen joka kerta heti pois . Liikaa odottelevia takseja siellä . Biomedicumista tulee uutisista tuttu geenitutkija , joka keskustelee puhelimessa rottien ja hiirten aineenvaihdunnasta . Tämä nainen ei peljänne hiiriä . Pienehköistä kyydeistä kertyi kuitenkin aivan kelvollinen saalis . Jo kotiinpäin ajellessa näen vielä tyhjällä tolpalla vanhan miehen, jonka ajan Kauniaisiin . Sitten vain vain Procol Harumin sinfonista rockia kuunnellen tallille .