Siihen aikaan kun ei ollut vielä aavistustakaan internetistä,  oli olemassa sentään interrail .  Eurooppalainen rautatieverkosto , jota nuoriso pääsi hyödyntämään kuukaudeksi varsin kohtuullista maksua vastaan . Minulla oli vuonna -79 sietämätön matkakuume , jota jouduin lääkitsemään interraililla . Elämä tuntui olevan jumissa . Ei mitään innostusta opiskeluihin , ei aavistustakaan tulevista ammatinvalinnoista  . Olin keskellä maailmankatsomuksellisia kriisejä . Ystävien sekoilut alkoivat kyllästyttää . Elelin pienessä mukavuudettomassa metsämökissä Vantaalla , käyden varastotöissä matkojen  päässä  .  Kesä luonnonhelmassa vielä meni , mutta kun syys koitti, ilmat kylmenivät ja sateet alkoivat , mittani tuli täyteen . Tästä maasta on päästävä pois .

   Niinpä aloin ripeästi valmistella kauan hautomaani kiertomatkaa  .  Otin lopputilin töistä , hankin passit ja välttämättömät tarvikkeet .  Vaihdoin kaikki töilläni keräämäni markat dollareiksi, D-markoiksi ja matkashekeiksi . Rinkkaan kaikki kuteet  ja makuupussi . Rahat ja passi kaulapussiin paidan alle, jota kannoin aina mukanani suihkua lukuunottamatta . Eurooppa-kierros oli lyhyydestään  huolimatta elämäni irrallisin ajanjakso .Minulla ei ollut  mitään velvollisuuksia ja sitoumuksia mihinkään suuntaan . Lähdin reissuun sillä mielellä , että olen poissa vähintään pari kolme kuukautta , kenties kesään asti . Tai mahdollisesti , jos jostain löytyisi jokin miellyttävä soppi,  vaikka kuinka kauaksi aikaa . Tavoitteenani oli koluta mahdollisimman monta maata kuukauden aikana , päätyä lopuksi Kreikkaan ja siirtyä sitten jollakin tavalla Israeliin kenties taas talvehtimaan jollekin kibbutsille. Olin valmis kaikenlaisiin rasituksiinkin  päästäkseni eroon arkikuvioista.

   Lopulta olin matkalla kohti ennenkokemattomia maita .  Juna oli pääasiallinen kulkuvälineeni , myös tavallisin nukkumapaikkani . Lisäksi käytin välillä laivaa , bussia , lentokonetta , liftausta , metroa ja  jopa kimppataksiakin ,omien  jalkojeni lisäksi . Onneksi pidin tuohon aikaan tarkkaa päiväkirjaa , joten tästä hortoilusta jäi kirjallista dokumenttia . Muistikuvat tahtovat aikojen kuluessa hämärtyä ja vääristyä .  Aina saapuessani uuteen maahan pistin ensimmäisenä kortin kotiin .  Tuohon aikaan yhteydenpito puhelimitse ulkomailta oli hyvin hankalaa ja kallista . Jos olisin kadonnut, olisi sentään tiedetty missä maassa  olin viimeksi ollut.

  Ajelin suunnitelmieni mukaisesti aika nopeasti kohti Etelää . Laivalla Ruotsiin , sieltä edelleen Kööpenhaminaan , jossa muutama tunti . Saksassakaan en kauaa viipynyt, vaan kiiruhdin yöksi Luxemburgiin , jossa tiesin olevan retkeilymajan . Varsin keskiaikaisen ja eksoottisen tuntuinen ruhtinaskunta , josta lopulta löytyi onneksi petipaikka !  Seuraavaksi yöksi ajauduinkin jo Belgian Gentiin , josta en ollut ennen kuullutkaan .

  Rahanvaihto maiden välillä oli alituinen ongelma . Löytää rahanvaihtopiste, ja vaihtaa sopiva määrä paikallisvaluuttaa , siinä oli haastetta nopeatempoisellä retkellä .  Esimerkiksi Ranska osoittautui hankalaksi paikaksi , varsinkin viikoloppuna . Muutenkin tuntui sellaiselta maalta, että katsasteltuani Eiffelit  päätin suunnata kohti Espanjaa .  Vaikeuksien kautta sinne pääsinkin, ja heti rajalla alkoikin kaikki sujumaan paremmin . Viihdyin eri puolilla Espanjaa ja Portugalia yli viikon verran . Kävin myös Afrikan puolella , Marokon Tangerissa aikoen junailla sielläkin , mutta huomasin ettei maa ole minua varten . Nuori , yksin liikkuva poika ei saanut olla hetkeäkään rauhassa , vaan kaikenlaiset kaupustelijat , huijarit , huumekauppiaat  ym olivat yhtämittaa niskassani . Vastaavaa en ole muualla kokenut .

 Sopivan majapaikan löytäminen oli lähes aina hankalaa . Niinpä usein hyppäsinkin  yöjunaan  ja yritin nukkua siinä . Säästöäkin tuli . Tosin myös riskinsäkin oli . Kerran minulta vietiin pieni olkalaukkuni nukkuessani lähes tyhjässä junassa , varovaisuudestani huolimatta. Harmitti kovin , vaikkei mitään kovin arvokasta siinä ollutkaan . Pisimmillään matkustin neljä yötä peräkkäin junassa , ja kun pääsin Napolissa suihkuun ja pyykille , niin se tuli tosi tarpeeseen .  Rooma oli kiinnostava paikka, ja viihdyin siellä useamman päivän, kun sopiva tukikohtakin löytyi .  Kuitenkin pian iski taas levottomuus, ja piti lähteä eteenpäin . Wienissä siemaisin vain kahvit , kun jo lähdin rautaesiripun taakse Unkariin .  Rajalla juna pysäytettiin , tavarat tutkittiin ja minutkin haastateltiin kahden naisvirkailijan toimesta . Oliko sukulaisia tai tuttuja Unkarissa ym . Neuvostoliitto oli vielä voimissaan , ja veljesmaat Isoveljen tiukassa otteessa . Unkarissa oli varsin ankean oloista , mutta ihmiset tuntuivat ystävällisiltä .  Titon Jugoslavia  oli tähän aikaan itäblokin vapaamielisin ja kehittynein maa , mutta varsin ankeata sielläkin oli . Jugoslaavit olivat kovia matkustelemaan ympäriinsä , muut eivät oikein päässeet . Kovin oli kaikki säännösteltyä .

   Interrail -lipun käyttöaika loppui Kreikkaan , ehdin vielä tekemään Peloponnesoksen kierroksen . Kreikka oli leppoisa ja kotoisa maa, kuten olin odottanutkin,  mutta viikon kiertely Kreetaa myöten riitti .  Sain Ateenasta halvan lentolipun Tel Aviviin , jonne saavuin keskiyön paikkeilla . Vaikka elettiin joulukuuta , niin lämmin , ihana leyhähdys tervehti minua heti maahan saavuttuani .  Tunsin jonkinlaista perille pääsyn riemua , ja menin yöksi rannalle nukkumaan . Vihdoinkin oli kunnolla lämmintä !

  Israel tulikin lähiviikkojen aikana tutkittua tarkemmin kuin ekalla kerralla . Kuljeskelin Jerusalemissa , Haifassa , Jerikossa, Eilatissa ja Siinailla .Uiskentelin välimerellä, Punaisella Merellä , ja kelluin Kuolleessa Meressä . Yritin jopa päästä Jordaniaan ja Libanoniin , muttei se onnistunut .  Kibbutsihankkeista luovuin vähitellen , kun sain tiettyjä viestejä kotimaasta . Tuon ajan Israel eli jonkinlaista rauhallista suvantovaihetta , ja maassa tuntui vakaalta ja turvalliselta . Mutta kuitenkin , olin kai itse muuttunut , tunsin itseni hyvin yksinäiseksi, irralliseksi ja mihinkään kuulumattomaksi .  Joten lopulta päätin palata Suomeen .

   Suora lento olisi ollut kuitenkin liian kallis, joten piti vielä lentää Turkkiin (en ole muuten sen koommin lentänyt )  ja tulla sieltä pintaa pitkin . Istanbulissa vielä paikallinen eksotiikka jaksoi kiinnostaa parin päivän verran , vaikka koleata alkoi olla . Yritin päästä linjurilla Kreikan rajaa kohti , mutta matka tyssäsi  Edirneen . Uskomattoman paksussa sumussa pääsin lopulta  Bulgariaan menevään yöjunaan . Ystävällinen, teetä junassa keittelevä afganistanilaismies  auttoi lippu-, kieli , ja valuuttaongelmissa  konduktöörin kanssa ( Samoilla hetkillä muuten Neuvostoliitto marssitti armeijansa Kabuliin, ja asetti Babrak Karmalin nukkehallitsijaksi , alkoi kohtalokas Afganistanin sota ) .   Sillä minulla ei ollut paikallista rahaa, eikä lippua . Asemakin oli ollut kiinni ja autio, eikä kukaan tiennyt mistään . Sofiaan sentään selvittiin . Siellä päivä, ja yksi yö erittäin kylmässä "hostellissa". Ei ollut varmaan lainkaan lämmitystä, vaikka oli joulukuu . Sofiasta ostin junalipun Varsovaan asti . Tämä oli surkein junamatka mitä olen tehnyt. Juna oli lämmittämätön  , täyteenahdettu ja kierteli hitaasti  asemalta toiselle , Unkarin ,Jugoslavian ja tsekkoslovakian kautta Puolaan .  En voinut missään vaihtaa dollareitani paikallisrahaksi, enkä ostaa mitään . Enkä poistua junasta . Ystävälliset jugoslaavivierustoverini sentään tarjosivat minulle leipää ja vettä . Kiitos siitä heille !

  Puolassa sentään mustanpörssin valuuttakauppa toimi, sain heti  rahaa vaihdettua ja vatsani täyteen . Menin Varsova-Gdansk yöjunaan tarkoituksenani  herätä aamulla rauhassa Gdanskissa ja hypätä iltapäivän suomenlautalle .  Jääkylmässä , täydessä  junassa kääriydyin makuupussiini ja yritin nukkua istualtani . Juuri kun olin pääsemäisilläni uneen , juna alkoi täristä ja huojua , ja pelkäsin sen kaatuvan . Onneksi se kuitenkin pysyi pystyssä ja pysähtyi . Kulkuväline oli hypännyt kiskoilta !  Me kaikki matkustajat taapersimme pakkasessa lähimmälle pikkuasemalle ja odottelimme siellä epätietoisina aamuviiteen . Lopulta korvaava juna järjestyi ja jatkoimme satamakaupunkia kohti , ja nippa nappa ehdin laivaan . Jännittävä lopetus Euroopan- odysseialle ! Lähes tyhjässä laivassa sitten palailin suomeen saatuani vuosikausiksi tarpeekseni ulkomaanmatkailusta . Mutta kyllä kannatti lähteä !