Luin seitsemän veljeksen loppupuolta, ja huomasin , että nälkätalven jälkeen veljespoppoo kävi erittäin ahkerasti kalastamassa. Erikseen mainittiin , että he sekä onkivat että käyttivät verkkoja, saaliikseen he saivat kyrmyniskaisia ahvenia ja kultakylkisiä sorvia. Sorva ei ole häävi kala, mutta sekin kelpasi kun oli nälkä. Kalastus oli kuitenkin ollut romaanissa täysin metsästyksen varjossa, mutta riistan huvettua sekin kelpasi.
  Itse en ole koskaan tuntenut minkäänlaista kiinnostusta metsästystä kohtaan, ainoa metsästysmuotoni on ollut hiirijahti, loukkupyyntinä, tilanteen niin vaatiessa.
  Sensijaan olin viisivuotiaasta asti huippuinnokas onkija, aina kun vain oli pienikin tilaisuus siihen. Usein tuli särkiä, mutta oli aina hohdokasta kun sai ahvenen. Ahvenella arkisuudestaan huolimatta erityissija kalojen joukossa.Virvelikaudellakin(10v jälkeen) ,kun siirryin haukijahtiin, ahven säilytti arvostukseni. Se on maukas, sitkeä ja hyvin suomalainen kala. Asuttaa sellaisiakin lampia, joissa ei muut kalat pärjää. Ihmettelin nuorena, että mistä ne kalat ovat sinne pieniin lampiin oikein päässeet.( No myöhemmin selvisi, että jäivät mottiin Suomen noustua jääkauden jälkeen ylös veden alta)
 Nykyään ehtii ongelle aivan liian harvoin. Leppoisanlaiska ahvenen narrailu kauniina kesäiltana, mikä sen parempaa ?