Myöhäisehkö lauantai-ilta vaikutti varsin hiljaiselta. Siirryin
odottelemaan avausta Munkkivuoreen, koska siellä jono oli lähitienoon
lyhyin. Nopeasti sainkin keikan ruusutarhantieltä. Hauska kadunnimi,
siitä muistuu mieleen vanha iskelmä , " en sulle luvannut mä
ruusutarhaa.. ". Välipysähdyksen kautta matkaamme Kannelmäen
Britanniaan. Kaikilla lähitienoilla vaikuttaa olevan pitkät jonot
takseja , joten päätän siirtyä odottelemaan tyhjälle Lassilan asemalle.
Ajelen sinne pikavauhtia, mutta välittömästi ruutuun
ilmoittautumisen jälkeen tulee ajotarjous. Selitteessä lukee: matka
Hankoon ! Tämähän sopii loistavasti verkkaiseen alkuiltaan. Onni ei ole
tainnut ainakaan lopullisesti hyljänneen minua. Kyytiin tulee nainen,
joka onkin vaikeassa elämäntilanteessa. Hänellä on tarvetta
kuuntelijalle, ja minullehan se sopii . Kuuntelen, haastattelen ja
kertoilen omia mielipiteitäni. Mukava matka hiljalleen
pimenevässä, lämpimässä kevätyössä.
Hanko vaikuttaa todella hiljaiselta, lähes aavekaupungilta. Emme
menneet aivan ytimeen, mutta tuntuu että kaupungissa on vain
viivasuoria katuja, ja kaikki jo nukkumassa , vaikkei ole puoliyökään.
Juuri ketään ei näy missään, kirkuvia lokkeja tuntuu kyllä olevan. Olen
käynyt Hangossa pari kertaa hupireissuilla kauan sitten, mutta ainakaan
pimeän aikaan ei taida olla paljon näkemistä. Rauhallista on palailla,
tosin nopeusvalvontapönttöjä on vähän väliä. 100 ja 80 rajoitukset
vaihtelevat koko ajan, tarkkana pitää olla, ettei tule laskuja
perään. Radiosta tulee mielenkiintoista ohjelmaa, joten matka
sujuu huomaamatta. Aloitan tavalliset ajot vasta Leppäsuon esson
tarjoaman kahvin ja lämpimän perunapiirakan jälkeen.
Loppuyön tunnit ovatkin vilkkaita ja mielenkiintoisia. Viiden
jälkeen kuittaa viimeisen keikan, aikuisperhe lentokentälle. Viikon
loma Kreetalla odottaa. Minä suuntaan kotiin, siellä odottaa
tuore hesari ja lämmin peti.
sunnuntai, 7. toukokuu 2006
Kommentit