Taas pari yötä ajeltu pakkasten kiristyvässä syleilyssä. Viime yönäkin oli taas -22, ja kun siihen lisätään pureva tuuli, niin eipä tarvitse viettää montakaan minuuttia kiesin ulkopuolella, kun tulee jo kiire sisälle. Kuljetuspalvelut ovat käyneet hyvin kaupaksi, ja on aina kovin mukavaa pelastaa joku hytisevä kulkija lämpöiseen ja mukavaan autoon. Itse en kyllä missään tapauksessa lähtisi näillä ilmoilla kaupungille pyörimään, varsinkaan vähissä vaatteissa, mutta vapaa maahan tämä on.

  Kaikki eivät ikävä kyllä vietä iltaansa rauhanomaisesti. Pysähdyin Manskulla , kun pari nuorukaista heilutti kättään. Huomasin kohta , että toinen kyytiinpyrkivistä oli naama veressä. Tilanne vaati erikoistarkastelua, koska verijälkiä ei autoon toki saa tulla. Koska pojat olivat asiallisia, otin heidät kyytiin annettuani riittävästi pyyhepaperia silmäkulmaa varten.  Kaverit olivat tulleet kimppataksilla, josta sitten toiset sällit olivat livahtaneet maksamatta. Kun pojat olivat lähteneet perään vaatien osaa maksusta, oli seurauksena ollut tälli naamaan ja silmäkulman aukeaminen. Taksi oli häipynyt samantien paikalta... Tässä realisoitui kimppakyytien riski tuntemattomien kanssa. Aina ei ole kannattavaa pitää oikeuksistaan kiinni.. Vein pojat Haagaan, ja suosittelin ommeltavaksi menoa, johon uhri ei sillä hetkellä kyllä tuntenut kiinnostusta.
   Yksi mukavimpia kyytejä oli, kun vein miehen Museokadulta Espoon kolmirantaan, aivan korpeen Nuuksion nurkille. Äärimmäisistä sääilmiöistä juttumme siirtyivät pian kalastukseen, sillä mies oli hyvin innokas pilkkiharrastaja, aivan huipputasolla. On aina mukavaa haastatella ihmistä, kun löytää hänen mieliaiheensa, ja hän hän puhuu aiheesta avoimesti ja mielellään. Tällaisen retken jälkeen on molemmilla mukava olo.