Viimeöinen vuoro oli onneton. Ihmiset olivat kaikonneet
koloihinsa lepäilemään ja räntäisessä Stadissa liikkui aivan
liikaa pirssejä. Viimeyön ruuhkista ei näkynyt jälkeäkään.
Lopettelin aikaisemmin, kun sain lehteni lueskeltua.
Illan paras kyyti oli säätytalolta, jostakin valtiovallan
itsenäisyysjuhlasta. Kyytiini astui sotilaspukuinen mies pienen
vaimonsa kanssa, halusivat kotiinsa Kauniaisiin. Sotilasarvosta
ei vanhalla sivarilla ole aavistustakaan, mutta tuskinka ainakaan
mikään korpraali! Juttelivat takapenkillä keskenään leppoisia matkan
ajan.
Mietiskelin matkalla sotilaan ammattia. Olen samaa
mieltä kuin Sinuhe, että sotilaan ammatti on kaikista ammateista
kurjin. Täytyy vain toivoa ettei heidän taitojaan koskaan käytännössä
tarvittaisi. Ulkomaiset kollegathan ovat hyvinkin aktiivisia eri
puolilla maailmaa. Tämä miehemme oli mukavan ja asiallisen tuntuinen.
Olisi mukava joskus keskustella jonkun upseerin kanssa
maailmankatsomuksista ja etiikasta kaikessa rauhassa.
maanantai, 2. tammikuu 2006
Kommentit