Kello on 10.54 26.6.2007  , kun junani saapuu Mikkelin asemalle . Huomaan , etten ole muistaakseni aikaisemmin ole saapunut vanhaan kotikaupunkiini junalla , vaikka asuinkin siellä melkein 10 vuotta . Muutimme sinne kesken kansakoulun I luokan , ja muuttaessamme pois olin lukion I luokalla . Mikkeli on minulle lähes sama asia kuin nuoruus , ja nuoruus oli vaikeaa ...
 
  Olen lomanvietossa , ja matkalla äitiä tapaamaan . Sain matkaa suunnitellessa loistoidean poiketa Mikkelissä VR:n lomapassin  käyttäjänä . En ole Mikkelistä poistumisen ( -75 ) jälkeen oikein koskaan kunnolla pyörinyt kaupungissa , joka on kuitenkin täynnä lapsuusmuistoja .Vain jotain nopeita läpikulkuja autolla matkalla jonnekin muualle . Asuimme aikoinaan 4 eri kaupunginosassa eripuolilla kaupunkia  . Aion kävellä katsastamassa kaikki vanhat kodit . Suunnittelin kulkureitin nettikartan äärellä . Laskeskelin , että käveltävää on 10-15 km . Minulla on aikaa 5 tuntia ja 10 minuuttia . Aion kuljeskella aistit avoimina ilman muita suunnitelmia . Teen myös pikku muistiinpanoja ja aion kirjata retken .  Tuntuu kutkuttavan jännittävältä !

 Kapuan asemalle ja laitan painavan  veskani eurolokerikkoon . Asemalla on näköjään iso remontti menossa . Onneksi saan asemalta kartan , jota silmäilen kuin turisti ikään .Onneksi sade on loppunut , kaduilla on enää vain pieniä lätäköitä muistona aamupäivän pidempiaikaisesta sateesta . Nousen torille , aika rykelmä näkyy torin laidassa paikallisia takseja . Enpä tosiaan olisi voinut aikanaan ikinä kuvitellakaan , että ajelisin joskus taksia työkseni  . Hah hah ! Aivan outo maailma .  Kuljen torin poikki , mansikkaa , hernettä sun muita tuttuja juttuja on tarjolla , mutta en vielä aio ryhtyä täyttämään masuani .



 Käännyn kohti Vuorikatua , jossa olen aikoinaan majaillut .  Vuorikadun kulmassa näen , että vanha kunnon Kinopalatsi on edelleen jäljellä ! Sen vieressä ollut divari on toki siirtynyt muihin tarkoituksiin . Olin aikoinaan aikamoinen elokuvafani . Tiesin aika tarkalleen kaikki elokuvat mitä Helsingissä ja sitä myöten koko Suomessa  pyöri ( luin Hesaria todella tarkkaan ) , Kinopalatsista jäi mieleen erikoisesti  Kummisetä , sehän nyt vain oli pakko nähdä ! Tosin se oli K-18 , ja minä vain 14 . Onneksi mutsi suostui ostamaan liput , ja pujahdin sisään nuorimman lipuntarkastajan kohdalta . Oli se kyllä tiukka elokuva ... Päätän nousta Naisvuoren näkötorniin . Aikamoinen kapuaminen , meinaa tulla aivan hiki . Asuin aivan lähistöllä , mutta olisinkohan vain kerran kiivennyt tornin huipulle .Tornin juurelle on ilmestynyt kesäteatteri , ja siellä ollaan ilmeisesti harjoittelemassa , koska ympäristöön kuuluu laulunhoilotus . Katson mainosplakaattia ja ällistyn todella esityksen nimeä: KÄVELLEN KOTIIN - Koominen odysseia ! Ennakkoesitys on juuri tänä iltana klo 19 ! Todella kummallista , kosmiset voimat taitavat olla retkeni takana . Tämän esityksen kyllä haluaisin nähdä , mutta illalla olen jo muualla .  Kahviosta kahvit , pääsymaksu on 2e . Opin , että torni on valmistunut v 1911, Viipurin sementtivalimon toimesta . Näkymä kaupungin alueelle on kaunis ja metsäinen .Laskeudun alas ja yritän palailla Vuorikadulle . Tuohon kulmaan on näköjään tullut mormonikirkko . Siinähän on vanha kansakouluni, nykyään päämajakoulu , aikoinaan keskuskansakoulu . Se oli jo minun sinne muuttaessani , hyvin vanhanaikaisen oloinen. Minulla on Mannerheimin kanssa ainakin jotakin yhteistä , olemme viettäneet aikaa samassa rakennuksessa . Hän kävi siellä sotaa , ja minä myöhemmin koulua . Koulun piha on hämmästyttävän samanlainen kuin 40 vuotta sitten . Pihalla on pesäpalloviivat ja paljon muutakin kuin silloin ennen .


  Siirryn eteenpäin ja näen vanhan kotitaloni, 3:nnen niistä neljästä , joissa ehdin asumaan . Tämä kerrostaloasunto oli niistä varmaankin hienoin ja modernein . Papin omistama asunto , ja jo 70-luvulla oma sauna ! Kipaisen yläkerroksessa, nykyinen asukas on Tanttu . Laskeudun alas , menen takaovesta ulos . Tuossa autotallissa isä piti Datsuniaan ja minä moponpahaistani . Ei minusta mopomiestä tullut, minisoliferini myin pikkuveljelleni kun siihen alkoi tulla isompia ongelmia .

  Toivakan kaupan paikalla on nykyään pyöräkorjaamo . Toisella puolella on yhteiskoulu/lukio , jossa tuli vietettyä 6 vuotta . Siellähän meni merkittävät ikävuodet 10-17 . Loppujen lopuksi se oli kyllä varsin mainio koulu . Huomasin sen kunnolla vasta muutettuani muualle .  Luokanvalvojani oli tuleva kansanedustaja ja komissaarin äiti  .


  Päätän poiketa Kalevanlammille päin , ja palaan takaisin  Pietarinkatua pitkin . Kadun varteen on pysäköity taksi , ja vilkaisen taakseni sen numeroa .  Sen numero on aivan sama kuin mitä ajan Helsingissä ! Uskomatonta ...
    Laputtelen kohti Siekkilää, ja viimeistä kotiani kohti  . Tien vasemmalla puolella on vanha ulkokaukalo , jossa Jukurit pelasi lätkää  jäähallin valmistumiseen asti . Kyllä näyttää nyt pieneltä ja vaatimattomalta .  Kävin tiettyyn ikään kaikissa jalkapallo- ja jääkiekkomatseissa mitä kaupungissa oli . Kiertelin myös automaattibingoissa , elokuvissa , kirjastoissa ym saadakseni  ajatukset hetkeksi pois nykyhetkestä .Minun eskapismiani . En ollut kotonani oikein missään ...


   Siekkilästä löydän lopulta oman muinaiskotomme useiden samankaltaisten tornitalojen joukosta . Nykyään siellä majailee Säilä . Viimeinen vuosi täällä ei ollut loppujen lopuksi hullumpaa aikaa . Aloin vähäsen jo löytää itseäni ja saada hiukan itsevarmuuttakin . Silloinen ostarin baari on nyt krokotiilipub . Mutta sinne en nyt poikkea vaan suuntaan hautausmaan vierestä kohti Lehmuskylää , ja ensimmäistä kotiamme . Laihalampi , jonka vierestä kuljen on aivan täynnä lummetta . Kaksi joutsenta sukeltelee siitä syötävää . Mikkelin parhaita puolia on sen vetisyys , monenlaisia järviä ja lampia piisaa . Kello 13.04 saavun ex-kotikadulleni . Tiilinen ok-talo näyttää melkein samanlaiselta kuin vuonna -66 . Tämä lehmuskylävaihe oli varsin mukavaa aikaa . Täällä opin ajamaan pyörällä ( jopo ) ja tuosta mäestä tulin liian kovaa ja naarmutin polveni kaatuessani ... Alakerran  perheen isäntä oli vain aika juoppo . Selvänä mukava ja rauhallinen , mutta kännissä aivan hurja . Huonekalut ja astiat saivat kyytiä . Usein kävi musta maija korjaamassa hänet pois . Mahtoi heidän lapsillaan olla turvatonta . Tuhansien surullisten laulujen maa ...   Nurkille näkyy ilmestyneen Siwa .  Jostakin putkahtaa mieliteko saada hasselpähkinöitä ja astun hiljaiseen putiikkiin . Eipä siellä niitä ole , mutta käteeni tarttuu paketti kinkkusiivuja ja tosi iso karhu . Niitä napsin hitaasti laputellessani kohti Pitkäjärveä .  Nyt onkin kartta tarpeen valitessani reittiä kovasti muuttuneiden alueiden halki  . Omakotitalon pihassa huomaan kivitaskuemon , joka ääntelee ja lentelee levottomasti  minut nähdessään . Olen kuitenkin aivan vaaraton otus . Polkuni vieressä näyttää olevan eläinten hautausmaa , musteilla ja mirreillä on hienojakin hautakiviä . 

  Lopulta saavun Pitkäjärven asunnolle . Vastapäätä on tehty katsastuskonttori , ja muutenkin ympäristö on muuttunut perusteellisesti . Mutta talo on samanlainen kuin ennenkin , tammi ja iso piha näkyvät kuten ennenkin . Myös ikivanha leikkimökkimme näyttää olevan paikallaan .Täällä tuli majailtua ajallisesti eniten , murrosiän molemmin puolin . Järven läheisyys oli hyvin tärkeätä . Seuraavaksi sinne !  Uimarannan iso pukukoppi on hävinnyt , pieni koju tilalla . Koripallo/lentiskenttä on ilmestynyt , samoin uimarannan vieressä on nyt jokin seurakunnan kesäpaikka . Istuskelen kauan rannalla ja laiturilla , muita ei paikalla , liian viileätä uimiseen . Täällä sitä tuli aikanaan paljon pulikoitua ja ongittua . Paljon on paikat kuitenkin muuttuneet . Urpolanjoki virtaakin eri suuntaan kuin mitä muistelin . Sen pohjassa näin kerran elävän ravun , ainoan jonka olen luonnossa nähnyt .
  Lähden kaupunkia kohti Urpolan kautta .  Urpolan urheilukentän luona on tivoli Seiterä valmistelemassa avausiltaa . Aivan kuin ennenvanhaan , he kävivät Mikkelissä joka kesä , ja olihan siellä aina käytävä .  Jalkapallokentällä potkii lasten sekajoukkue . Pikkuinen maalivahti on aivan kyllästynyt rooliinsa .  Hän huutaa ainakin neljästi "en oo enää maalivahti " , ja lopulta karkaa tontiltaan hyökkäyspuuhiin . Rento tyttönen tulee tilalle ja panee pitkäkseen maalin eteen . Lidl on ilmestynyt  koulun lähettyville . Näiltä kulmilta tulee mieleen jokin talvinen pakkasyökävely , jolloin Queenin "Killer Queen" oli uunituore , ja soi päässäni . Paikka sama , aika ja tilanne aivan toinen ...

  Kuljen kohti keskustaa Hänninhaudan vierestä . Tuolla hiekkakentällä on monia kertoja  potkittu tai lyöty palloa , talvella luisteltu , yleensä liikuntatunneilla . Ja urheilupuistossa  olen ollut varmaan melkein kaikkien matsien aikana . Kino Ritzkin on näköjään edelleen olemassa . Mieliinjäävin siellä nähty  elokuva  on varmaankin  Stanley Kubrickin  2001:Avaruusseikkailu . Vuosi oli 68 tai 69 , eli olin aika pieni . Olin kovin kiinnostunut kaikesta avaruuteen liittyvästä , ja olin lukenut arvosteluista , että kuva on "visuaalinen" . En tiennyt , mitä se tarkoittaa , mutta kuulosti kuitenkin hienolta . Elokuva oli  todellakin hitaudessaan , hienoudessaan ja erikoisuudessaan mykistävä . Tosin 20-minuuttisen apinoiden alkumesomisen  aikana luulin jo, että olen tullut väärään elokuvaan ....  Pitäisi varmaankin lukea tuo juttu kirjana .

  Olen palaillut  taas torialueelle . Jalat ovat jo melkoisen kipeät . Piipahdan osuuspankissa ja nostan  "matkamuistoksi"  ison nipun  vitosen seteleitä . Kaikenlaisia kotkotuksia sitä ihmisellä pitää olla.  Ei muuten tarvinnut jonotella yhtään . Aikataulullinen kelloni alkaa tikittää , mutta vielä ehdin poiketa ihmettelemässä uutta kirjastoa . On sekin melkoisesti muuttunut minun ajoistani .  Sitten taas asemalle . Olen hyvin tyytyväinen visiitin antiin , tehtyäni aikamatkan menneisyyteen . Enemmänkin aikaa tänne olisi voinut kuluttaa , ehkäpä tulen seuraavalla kerralla , sitten joskus , oikein yökylään . Juna saapuu , ottaa kyytiinsä , ja Mikkeli jää elämään omaa elämäänsä .