Kanit ovat levinneet Helsinkiin todella vikkelästi. Muutama vuosi sellaisen näkeminen oli  harvinaista , mutta nyt niitä vilisee joka puolella . Meinaavat juosta autojen alle tuon tuostakin , ja huonotuurisimpia näkeekin menehtyneinä teiden varsilla  . Mutta ravintoketju toki toimii ja kaikki  syödään parempiin suihin . Varmaankin kanien ansiosta nuo cityketut ovat roimasti lisääntyneet ja rohkaistuneet . Samoin esim huuhkaja , mutta ikävä kyllä en ole Bubiin ja kumppaneihin törmännyt .

  Toistaiseksi pelottomimman ketun näin Ruoholahden metroaseman luona eräänä arkiyönä joskus 1-2 aikoihin . Istuskelin siinä autiolla taksiasemalla , kun kolmen miehen seurue heilutti kättään vastapäisen pubin edestä . Ajoin siihen kadunkulmaan , ja väsyneet kaljaveikot alkoivat kavuta kyytiini . Samalla kettu jolkotteli aivan meidän vierestämme kuin koira ikään aivan rauhallisesti . Pääsin sanomaan äijille harvinaisen repliikin: " Anteeksi, mutta onkohan tuo teidän kettunne ?"

  Porukan virkeimmän kanssa juttelimme cityketuista ja kaneista matkalla Lauttasaareen . Kaveri tunnusti itsekin metsästävänsä kaneja , jalkajousella . Kani vain nurin ja paisti pussiin , kun ketään ei ole näkemässä . Kaupunkimetsästyskulttuuri on siis syntynyt . Ehkäpä kettu kokikin hengenheimolaisuutta metsästäjään . Perillä herättelemme trion väsyneimmän , ja maksajakin löytyy , vaikkei kovin innokas sellainen .