tiistai, 20. tammikuu 2009

Presidentti Obaman virkaanastujaispäivänä

Kello on noin 17 kun odottelen 7:ttä kyytiäni Pasilan asemalla. Minun vuoroni on kummallinen, lyhyt iltapäivävuoro, mutta tämä päivä on historiallinen. Sillä tämän vuoroni aikana valta USA:ssa vaihtuu ensimmäistä kertaa tummaihoiselle presidentille. Tämähän on todella historiallinen tapahtuma länsimaissa, vaikka tietenkään ihonvärillä ei pitäisi olla näissä asioissa mitään tekemistä . Sehän on aivan toissijainen ominaisuus, mutta käytännön tasolla edelleen hyvin merkittävä. Syy siihen , että Obama pääsi näin pitkälle , on tietenkin se, että torvelo Bush kumppaneineen toilaili niin äärimmäisen pahasti (vaikkei sitä toki edelleenkään myönnä). Obaman asema jatkossa on hyvin vaikea, sillä odotukset ovat valtavat ja Bushin sotkujen siivoaminen on todella haastava tehtävä. Olisihan se loistavaa, jos hän tässä tehtävässä onnistuisi, eikä se tietenkään mahdotonta ole, sillä Barrack on kuitenkin ilmeisesti varsin fiksu tyyppi USA:n pressaksi. Silti , edelleenkin olen sitä mieltä, että kenelläkään ihmisellä ei pitäisi olla moista valtaa. Ja muutenkin koko USA:n vaalijärjestelmä on aivan pielessä ja remontin tarpeessa.Mutta eivät vallassaolevat toki sitä tahdo muuttaa. Ja Obamankin on edettävä kieli keskellä suuta. Mutta minä odotan kyytiäni Georgen viettäessä jäähyväiskahvejaan. Minulla on mennyt tähän asti kohtalaisesti, mutta palatessani Vantaan Tammistosta hukkasin aikaa koukatessani Käpylään, joka silloin näytti houkuttelevan tyhjältä.Mutta ehtiessäni tolpalle, autonröttelöitä oli jo edelläni kuusi! Ja samantien Pasila ammotti tyhjyyttään, vaikka 5 minuuttia aiemmin oli siellä ollut useiakin kiesejä. Näin ne tilanteet vaihtelevat nopsasti. Hetken kuluttua päätän sitten siirtyä sittenkin Pasilaan. Aikaa tuli hukattua sen verran, että toivon , etten saisi seuraavaksi aivan minikyytiä. Edelleni oli toki jo ehtinyt viisi pirssiä... Mutta jono lyhenee nopeasti, nyt on jo vuoroni.Lämpötila on nollassa, tuuli on kohtalaisen kovaa, mutta ei sada mitään. Kyytiin tulee tummiin pukeutunut mies, kahden mustan matkalaukkunsa kanssa . Hän haluaa Tanotorventielle. Tie on tuttu ja paikallistan sen heti Kannelmäkeen .Sinnepä siis, reittikin on aivan selvä, emmekä lörpöttele joutavia. Luulinkin jo, että teemme matkan vaitonaisina, mutta vähän ennen perille saapumista hän ryhtyy kyselemään taustapeilissä näkyvästä kompassista. Siinähän näkyy pääilmansuunnat englanninkielisinä lyhenteinä, tietääpä ainakin, mihin ilmansuuntaan on menossa. Matka sujuu 12 minuutissa, ja hinnaksi tulee 17,40e. Tämähän oli varsin mukava keikka, ja saan uuden, hyvän keikan kannelmäen tolpalta alle minuutin odottelun jälkeen: Mies ja nainen merimiesravintola Salveen Hietalahdenrantaan. Bushin aikakauden viimeiset hetket sujuvat kohdaltani suotuisissa merkeissä, miehen siirtyessä historian romukoppaan.

keskiviikko, 29. lokakuu 2008

Tilipäivää odotellessa

 Saan Annankadulta kyytiini pari nuorehkoa miestä, alle kolmenkymmenen . Haluavat Kaivokselaan , mutta poiketa pitäisi Rokki-Macin kautta  . Totean, että kyllä se sopii , kunhan ottavat eineet mukaansa ja nauttivat ne vasta himassansa . Se sopii heille , ja suuntaamme kohteeseen pitkin marsalkkamme nimikkokatua. .

  Matkalla toinen , nuorukaisesta alkaa valitella , kuinka paska ilta on ollutkaan.  Rahaa on palanut vaikka kuinka, ja kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen ovat jääneet täydellisiksi pettymyksiksi . Toinen kyllä myöntää tosiasian , mutta väittää illan olleen vasta harjoittelua huomista varten.  Saavumme Mäkin jonoon , ja siihen jäämme , vaikka toinen asiakkaistani haluaisikin jatkaa reissua ilman roskaruokaa . Toinen nimittäin toteaa, että käy täältä  a i n a  evästä kaupungista kotiinsa mennessään . Niinpä toinenkin alistuu , ja tilaa myös oman jättisupertupla-ateriansa . Sitten hän kysyy , mikä päivä nyt on ? Kerrottuni sen , hän laskeskelee : vielä 21 päivää tilipäivään ...  Toinen lohduttelee, että kyllähän tuon jaksaa odottaa . Mutta kakkostilaaja toteaa alakuloisesti , että limiitit paukkuvat ja  koko tili on jo kulutettu etukäteen . Toinenkin myöntää tilanteensa olevan samantapaisen.

  Taksamittari raksuttaa, mutta kaverukset saavat lopulta amerikan-herkkunsa ja saavumme Vantaalle . Perillä viuhahtaa Mastercard, ja tämänkin retken lasku tulee pojille sitten jälkikäteen. Jotenkin kyyti kuvastaa tämän ajan hälläväliä-velaksielämisen meininkiä . Sääliksi käy poikia . Kaikkihan  on maksettava ennenpitkää takaisin , eikös juu ( mitä tässä maailmassa velkaantuu)  ?

sunnuntai, 26. lokakuu 2008

Kamppiin Kuopiota kaipaillen

Olen ajamassa lauantaiyön vuoroani , kuten niin monet kerrat aikaisemminkin . Tämä viimeinen "kesäaikainen" vuoroni on käynnistynyt varsin mukavasti . Ajoja on ollut alkuillastakin aika hyvin , ja sääkin on kuiva , joskin kovin tuulinen . Huomiselle äänestyspäivällehän on luvattu kovia sateita ja jopa myrskyäkin.

  Kuudennen keikkani nappaan lennosta  kansalliskirjailijamme nimikkokadulta , ollessani siirtymässä kohti Töölöä , jossa viihdyn varsinkin alkuillasta. Lupsakka pariskunta haluaa manskun ja pohjoisen hesperiankadun kulmaan , eli mielestäni aivan oikeaan suuntaan . Mies maksaa vieläpä reilun tipin , eli pyöristää käteismaksunsa 15:een juroon . Teen datan kautta pikaisen tutkielman lähitaksiasemien tilanteeseen, ja säntään kohti meilahden tolppaa nähtyäni sen olevan nollilla . Kun saavun sinne asemalla on jo taksi , mutta se onkin espoolainen , joten ei ole datajonossa . Ehdin pysähtyä vain noin viideksi sekunniksi , kun jo saan tilauksen ( siis seitsemäs keikka)  Pikku Huopalahdesta . Enkä mistä tahansa , vaan rakkaalle planeetallemme omistetulta kujalta , Maakujalta .

   Kello on n 21.15 kun sinne ajelen . Lämpötila n +10 , tuulee kovasti , mutta aivan myrskyksi en tätä sentään luokittelisi . Kujan päästä astuu kyytiini nuori nainen , 25-30 , ja haluaa hotelli Simonkentälle. Selkeä matka siis . Hän aloittaa juttelun , ja alkaa kysellä minulta taksiasioista . Enimmäkseen rutiinikysymyksiä , kuten : Olenko renki  vai  isäntä ? Minne aion mennä tämän kyydin jälkeen ? minne olen kuljetellut asiakkaita ? Sitten hän kysyy , olisinko valmis lähtemään nyt Kuopioon , jos hän haluaisi ? Ja kauanko kestäisi ajaa sinne , matkaa on kuulemma 380 km . Taitaapa olla kotoisin kalakukkoseudulta.

  Kyllähän tuo olisi turhan pitkä matka tähän aikaan ja tässä säätilanteessa . Mutta kyllä sitä vakavasti harkitsisin , jos olisi tositilanne . Yöllä takaisinajo syyspimeillä olisi toki varmasti raskasta . Mutta neito ei nyt varmasti sinne mene . Kyselyjä jatkuu , kunnes olemme hotellilla . Vastailen parhaani mukaan kaikkiin kysymyksiin . Matkan hinta on 15,30  , ja hän hän maksaa käteisellä , mikä aina ebtaria ilahduttaa. Tiemme erkanivat tämän jälkeen .

  Lauantaiyö jatkui vilkkaana myöhäiseen aamuun asti . Kelloja siirretti yöllä taaksepäin , joten yö oli normaalia pidempi . 27 keikkaa tahkosin yön aikana , ja viiden yön jälkeen jo alkoikin jo tuntua , että nyt riittää vähäksi aikaa . Hyvä tulos oli ilahduttavaa , sillä luulen , että on vain ajan kysymys kun tämä homma hyytyy . Maailmalta tulevat signaalit ovat sellaisia . Mutta kuitenkin , hyvää talviaikaa kaikille!
 

torstai, 16. lokakuu 2008

Täydenkuun aikoihin ajettua

 Aloitin keskimyöhäisen vuoroni muutaman päivän tauon jälkeen . Mitäkähän kaupungille kuuluu ja riittääkö kuljetettavaa ? Kuu loistaa kirkkaalta taivaalta lähes täytenä .
  Ihan hyvin alkaa, sillä ensimmäinen keippa napsahtaa jo ennen tolpalle ehtimistä . Vien osittain halvaantuneen sotaveteraanin kotiinsa Pitäjänmäelle . Miehen maksimi kertakävelymäärä on kuulemma 25m.  Eipä kovin pitkä matka , mutta hän kertoo sopeutuneensa rajoitteisiinsa . Kaupunkikortti ei ikävä kyllä jostakin syystä toimi, sellaista se tekniikka välillä  on . Mutta muutaman soiton jälkeen asia saadaan hoitoon.

   Valitsen seuraavaksi kohteekseni Munkkivuoren aseman , jossa ei näytä olevan yhtään autoa sitä datalta katsoessani . Mutta kun olen kohdilla , niitä onkin jo kolme . Liikaa , tilanteet muuttuvat välillä nopesti.  Otankin kohteekseni Munkkiniemen aseman . Mutta jo  Kadetintiellä minua huidotaan pysähtymään . Ja kappas, siinähän on "tuttu" vuorineuvos . Kun olen varmistanut, ettei hän ole tilannut paikalle taksia , nappaan herran kyytiini (tuttu oli sanonut , että näiltä kohdin saa taksin nopeammin lennosta kuin tilaamalla). Ja määränpään muistan vaikka unissani, sillä vien hänet sinne jo neljättä kertaa . Tällä saavutuksella hän sivuaa julkkiskyytieni ennätystä, nousten samalle viivalle muotoilevan Stefanin ja  musisoivan Ismon kanssa . Ismoa ei ole kyllä näkynyt muutamaan vuoteen , missäkähän luurailee? Kyydittäväni on mukava ja tärkeilemätön mies ,kuten ennenkin . Hän kyselee mielipiteitäni , ja juttelemme taloustilanteesta , Islannista , sakoista ja Venäjä-Suomi ottelusta. Missäkähän seuraavan kerran tiemme kohtaavat?

  Herttoniemen tolpalla kävelee kyytiini mummeli , joka haluaa Tammisaloon . Vien hänet sinne nopsasti ja palaan asemalle. Sitten saan tilauksen Roihupellon teollisuusalueelle . Paikalle on tilattu 3 taksia , ja ennätän paikalle niistä viimeisenä. Eikä minulle jäänyt luuta kouraan , vaan nopea, pitkä keikka Järvenpäähän. Iltahan on edistynyt lupaavasti !

  Käpylän tolpalla nökötän kuitenkin kakkosena turhan kauan , ja taantuman pelko ajaa minut Pasilan asemalle, jonne ruinataan autoja. Hetken odoteltuani japanilaiselta vaikuttava pieni nainen  haluaa Inarintielle.Samalta kadulta hetken päästä naiset Rymy-Eetuun . Melkein heti eerikinkadulta virolaismies juuri puolenyön hetkellä  ruoholahteen . Ja sieltä nuorimies Lauttasaaren perukoille. Neljä sähäkkää pikakyytiä peräkanaa tekee hyvää kassalle .Pieni huoltotauko Isokaaren uinuvalla tolpalla , ja takaisin ruoholahteen.

  Vaikuttaa hiljaiselta . Laitan soimaan Genesiksen loistavan levyn "Selling England by the  Pound " . Olen viime aikoina kuuntelut aika paljon bändin vanhaa, 70-luvun alun progressiivista tuotantoa , ja se todellakin miellyttää minua . Myöhemmät tuotokset eivät niinkään. Asiakas pääsee yllättämään minut avatessaan yhtäkkiä takaoven . Sain taas pätkätyötä , hän haluaa keskustaan . Nuorehko mies haluaa tietää mitä musiikkia kuuntelen . Mies paljastuu aikamoiseksi musiikkiasiantuntijaksi , ja progen ystäväksi.  Odotellessani asemalla kyytiä , alkaa väkisinkin nukuttaa , ja päätän siirtyä huoltamolle nauttimaan kuumaa kofeiinipitoista nestettä kohentaakseni vireystasoani . Toimenpide osoittautuu onnistuneeksi , sillä uneliaisuus kaikkoaa minusta. Kiitäessäni kohti keskustaa  , bussista myöhästynyt veikko heilauttaa kättään ja pyytää viemään Konalaan . Hänkin on vanha asiakas , ja muistaa minut yhtälailla . Perillä hän maksaa visa elektronilla , mutta haluaa nimenomaan vielä antaa viitosen tippiä . No eihän siitä voi kieltäytyäkään !

  Kello on yli kolme, ja päätän ajaa suoraan keskustan rautatieasemalle, jossa ei näytä olevan vapaita autoja . Kyytiini astuu mies , joka haluaa Riihimäelle . Lievästi humalainen mies on juttutuulella . Niinpä ehdimme tämän pitkähkön matkan aikana käydä läpi monia elämän osa-alueita läpi , ampuma-aselaista taloustieteeseen ja historiaan . Kehä kolmosen jälkeen ilmaantuu sumua , joka on paikoitellen melkoisen sakeaa. Lämpötila laskee lähelle nollaa. On aivan selvää , että ajan tämän keikan jälkeen suoraan tallille , on aika päästä nukkumaan . Eräs päivä (ja yö) elämästä on jälleen takana .


perjantai, 10. lokakuu 2008

Saaliita ja saalistajia

  Kanit ovat levinneet Helsinkiin todella vikkelästi. Muutama vuosi sellaisen näkeminen oli  harvinaista , mutta nyt niitä vilisee joka puolella . Meinaavat juosta autojen alle tuon tuostakin , ja huonotuurisimpia näkeekin menehtyneinä teiden varsilla  . Mutta ravintoketju toki toimii ja kaikki  syödään parempiin suihin . Varmaankin kanien ansiosta nuo cityketut ovat roimasti lisääntyneet ja rohkaistuneet . Samoin esim huuhkaja , mutta ikävä kyllä en ole Bubiin ja kumppaneihin törmännyt .

  Toistaiseksi pelottomimman ketun näin Ruoholahden metroaseman luona eräänä arkiyönä joskus 1-2 aikoihin . Istuskelin siinä autiolla taksiasemalla , kun kolmen miehen seurue heilutti kättään vastapäisen pubin edestä . Ajoin siihen kadunkulmaan , ja väsyneet kaljaveikot alkoivat kavuta kyytiini . Samalla kettu jolkotteli aivan meidän vierestämme kuin koira ikään aivan rauhallisesti . Pääsin sanomaan äijille harvinaisen repliikin: " Anteeksi, mutta onkohan tuo teidän kettunne ?"

  Porukan virkeimmän kanssa juttelimme cityketuista ja kaneista matkalla Lauttasaareen . Kaveri tunnusti itsekin metsästävänsä kaneja , jalkajousella . Kani vain nurin ja paisti pussiin , kun ketään ei ole näkemässä . Kaupunkimetsästyskulttuuri on siis syntynyt . Ehkäpä kettu kokikin hengenheimolaisuutta metsästäjään . Perillä herättelemme trion väsyneimmän , ja maksajakin löytyy , vaikkei kovin innokas sellainen .